Walter de Camp

Muoti ja elokuva ovat aina liittyneet läheisesti yhteen. Melkein kaikki muotisuunnittelijat ovat luoneet vaatteita elokuviin. Giorgio Armani suunnitteli Richard Geren puvut elokuvaan American Gigolo (1980). Gere esitti varakkaissa piireissä pyörivää gigoloa. Hän vaihtoi filmin aikana vaatteita niin usein, että vaatteet nousivat filmissä keskeiseen osaan. Geren esittämä gigolo oli pukeutunut eri tavalla kuin sen aikaiset miehet yleensä. Erityisesti hänen puvun takkinsa olivat uudenlaisia. Ne olivat rennompia, vartaloa myötäilevämpiä, sensuellimpia kuin miesten siihen asti käyttämät kankeat puvun takit. Armani oli uudistanut miesten puvun takin ja American Gigolo muutti kerta heitolla miesten pukeutumisen. Kukaan ei enää halunnut käyttää entisenlaisia takkeja.

Tuntuukin ihmeelliseltä, että vasta viime vuosina on alettu järjestää muodin ja elokuvan kytköksiä valottavia elokuvafestivaaleja. Berliinissä oli tänä kesänä Fashion Film Festival, käsittääkseni toista kertaa. Helsinki on tässä asiassa ihan ensimmäisten joukossa.

Suomen ensimmäinen Fashion Film Festival järjestetään Helsingissä 2.-5.8.2012. Filmit esitetään Bio Rexissä ja Orionissa.

Fashion Film Festivalin idean keksi Suomessa Anna Möttölä. Hän opiskeli kulttuuriaineita Turun yliopistossa 2002-2010. Hän sattui tutustumaan muotisuunnittelija Givenchyn ja elokuvatähti Audrey Hepburnin pitkään jatkuneeseen yhteistyöhön. Tällöin syntyi ajatus Fashion Film Festivalista.

Fashion Film Festivalin ohjelmiston voi laatia kahdella eri tavalla. Berliinissä Fashion Film Festivalilla esitetään ymmärtääkseni pelkästään lyhyitä filmejä/videoita, jotka on tehty jonkin muotisuunnittelijan tai muotikokoelman ympärille. Ne ovat muotiin liittyviä mainosfilmejä. Helsingin Fashion Film Festivalilla on myös näitä lyhyitä filmejä. Niitä esitetään ilmaisnäytöksissä Bio Rexin yläaulassa. Näiden lisäksi ohjelmistoon kuuluu kuitenkin myös erilaisia pitkiä filmejä, joissa valottuu muotisuunnittelijoiden ja elokuvan kytkökset. Mielestäni Helsingin Fashion Film Festivalin lähestymistapa on paljon antoisampi kuin Berliinin Fashion Film Festivalin kapeampi lähestymistapa. Helsinki beats Berlin!

Uskallan tässä nyt paljastaa omat suosikkifilmini, koska saan pressikortin, jolla pääsen sisälle saliin olkoonpa tungos millainen tahansa. I hope! Aion mennä katsomaan joka tapauksessa Bill Cunningham New York -dokkarin. Se kertoo valokuvaaja Bill Cunninghamista, 80, joka on vuosia valokuvannut New Yorkin katumuotia, ja valokuvaa edelleen.

Toinen must-filmi on Madonnan ohjaama W.E. Se ei tule Suomessa kaupalliseen levitykseen, vaan tämä on filmin ainut esitys Suomessa. Älkää välittäkö kriitikoista, jotka mollaavat Madonnan elokuvaa. Tässähän on se tausta, että koska kriitikko on yleensä vain kriitikko, hän ei voi sietää ihmisiä, jotka tekevät erilaisia asioita, esim. laulavat ja ohjaavat elokuvia.

Ehdottomasti näkemisen arvoinen elokuva on tietysti myös avajaisnäytöksessä esitettävä Michelangelo Antonionin 60-luvun Lontoon pop- ja muotimaailmaan sijoittuva Blow Up - Erään suudelman jälkeen. Ja sitten ovat myös Orionissa 7.-19.8 esitettävät muotiin liittyvät filmit.

Fashion Film Festival aiotaan järjestää taas ensi vuonna. Olen rukoillut, että pääsisin silloin mukaan ideoimaan sitä. Pääsen, luvattiin!

http://www.ldmfff.fi/fashion+film+festival/

http://www.kava.fi/esitykset/orionin-kesa-2012/fashion-film-festival

Berliinissä järjestettiin heinäkuun alussa Berlin Fashion Week. Viikon riemukkaimman muotinäytöksen keitti kasaan muuan Bonnie Strange. Hän on...äää...tunnettu siitä, että hän on...äää...julkkis, koska hän on...äää...pitänyt blogia ja hän on...äää...julkkis. Hurmaava berliiniläinen tyttö, joka saa pikkutärkeät tyypit epäilemään pullaansa.

Tsekatkaa Bonnie Strange -video, ainakin vähän matkaa, pliis, niin opitte tuntemaan hänet täysin. Huom! Lopussa maskarat juoksee.

No niin, Bonnie strange, joka pitää kaikenlaisesta retrosta ja trashistä ja anti-muodista, päätti pistää pystyy The Shit -muotimerkin ja kehittää muotinäytöksen ja partyt. Ja onnistui. Tässä valokuvia näytöksestä. Ne on ottanut sama Katja Hentschel, joka on kuvannut yllä olevan videon. Hänellä on blogi http://glamcanyon.blogspot.fi/

Ja tässä video The Shit -muotinäytöksestä.

Nyt Bonnie Strange on avaamassa kauppaa, The Shit Shop, Prenzlauer Bergin kaupunginosaan Berliinissä. Osoite on Greifenhagener Strasse 64. Ehkä jo parin viikon kuluttua voitte mennä, tytöt ja pojat, The Shit Shopiin ja täydentää tyyliänne.

Ensi uudenvuoden aatto saattaa olla viimeinen tilaisuus käydä Berliinin kuuluisassa Berghain-klubissa. Berghain uhkaa lopettaa toimintansa silloin. Samaa viestiä tulee muilta klubeilta.

Saksalaisia musiikkiartisteja edustava tekijänoikeusjärjestö Gema on nimittäin ilmoittanut siirtyvänsä ensi vuoden alusta uuteen tekijänoikeuskorvausten hinnoitteluun, jolloin maksettavat korvaukset lisääntyvät, jos bileet jatkuvat pitkään.

Klubin tekijänoikeusmaksuihin tulee 50 %:n korostus, jos klubi on auki yli viisi tuntia. Sen jälkeen taas 50 %, kun seuraavat 3 tuntia ylittyy jne.

Berliinin klubit ovat usein auki hyvin pitkään. Esim. Berghain jatkaa toisinaan 48 tuntia putkeen.

Clubcommission, joka edustaa Berliinin yöelämän yrityksiä, sanoo, että klubit maksavat nykyisin tekijänoikeuskorvauksia keskimäärin 28000 euroa vuodessa. Tämä tulee Clubcommisionin mukaan nousemaan 180000 euroon. Tähän klubeilla ei ole varaa, ainakaan ilman tuntuvia pääsymaksujen korotuksia. Se taas olisi vastoin berliiniläistä mentaliteettia.

Berliini on suosittu suurelta osiltaan juuri yöelämänsä ansiosta ja klubiensa kohtuullisten pääsymaksujen takia.

Gema järjesti kesäjuhlansa 25.6. Berliinin Kulturbrauereissa ja 5000 ihmistä kokoontui rakennuksen eteen osoittamaan mieltään tariffien korotuksia vastaan.

Bilettäjien lisäksi monet poliitikot ovat huolestuneita, koska Berliinin klubielämän tuhoutuessa kaupungin turismi romahtaisi.

Helsingin Sanomat julkaisi tänään maanantaina pienen tekstin, joka alkoi näin: "Ensi viikolla 90 vuotta täyttävä muotisuunnittelija Pierre Cardin..."

Oikaisu: Pierre Cardin ei täytä 90 vuotta ensi viikolla, vaan tänään. Pierre Cardin syntyi 2.7.1922 - ei Venetsiassa siellä lomaileville ranskalaisille vanhemmille, kuten Cardin aina väittää, vaan Sant Andrea di Barbarana -nimisellä paikkakunnalla Trevison alueella noin 40 kilometrin päässä Venetsiasta. Hänen italialaiset rutiköyhät vanhempansa olivat Alessandro Cardin ja Maria Montagner. Pierre Cardin sain kasteessa nimen Pietro-Constante. Köyhä perhe muutti 1926 Kaakkois-Ranskaan, Firminyn pikkukaupunkiin, jossa toimiva tehdas tarvitsi siirtotyöläisiä. Pietro-Constante nimi muuttui sulavasti Pierreksi ja Pierre Cardin sai teini-iän kieppeillä Ranskan kansalaisuuden.

Jos teille lähipäivinä väitetään jotain muuta Pierre Cardinin syntymäpäivästä, voitte sivuuttaa ne jutut tyynellä skeptisyydellä.

Järjestin tänään Pierre Cardinin 90-vuotissyntymäpäiväkutsut pienelle joukolle tuttuja. Kokoonnuimme eräässä puutarhassa omenapuiden alla. Tässä kuva vieraiden poistumisen jälkeen.

Rohkenen olettaa, että nämä olivat ainoat Pierre Cardinin 90-vuotissynttärikutsut Suomessa.

Joimme Trevison alueella valmistettua kuohuviiniä ja söimme mansikkakakkua. Kerroin Pierre Cardinista ja hänen muodistaan sekä yhdestä hänen nykyisestä asunnostaan, joka sijaitsee Cannesin lähellä, Välimeren rantarinteellä. Rakennus on nimeltään Le Palais Bulles, Kuplapalatsi. Sen on suunnitellut puoliksi suomalaista juurta oleva arkkitehti Antti Lovag, hänkin jo yhdeksänkympin korvilla. Rakennus koostuu iglumaisista huoneista, tai toisin ilmaisten kohtumaisista huoneista. Antti Lovagin mielestä meidän ei pitäisi asua kuution muotoisissa, särmikkäissä huoneissa, koska meidän jokaisen ensimmäinen asunto on ollut kohtu. Tästä näkökulmasta katsoen Pierre Cardin on palannut kohtuun.