Imee, ei ime, imee...

Asun Lihavan Kissan majatalossa, ja huoneen ikkunoista avautuu nakoala merelle ja vuorille. On ihanaa, ja velttoilen paivasta toiseen, ja rentoutumiseni on saavuttanut jo sellaisen zenitin, josta paluu on valttamaton. Tanaan nimittain tapahtui seuraavaa: Tepsutin biitsille ja riisuin shortsini. Seisoskelin siina ja puntaroin, mihin panisin shortsit, ja vasta jonkin ajan kuluttua huomasin, etta olin unohtanut pukea uimahousut shortsien alle. Valkoinen pilini heilahteli kaikkien rannalla olijoiden nakyvilla. Lahella istui yksinainen kiinalainen mies, joka oli tukehtua riemuun.

Pitaisiko lukea jotain teravoittavaa? Loysin huoneestani Maa ja ilma -nimisen lehden, jossa on Terho Pursiaisen haastattelu.

Muistelen kaiholla viimeista iltaa Bangkokissa. Kuljeskelin joen rannan puistossa, joka tulvi toimintaa. Aerobic-ryhma oli taydessa vauhdissa. Kymmenkunta taitavaa muusikkoa soitti nurmikolla thaimaalaista klassista musiikkia. Kaksi thainuorta soitti alkeellisilla instrumenteilla brasilialaista capoeiraa ja muutamat muut tekivat tanssiliikkeita, jotka kuvaavat orjien taistelua. Puisto ja sen lahiymparisto tihkui energiaa.

Asuin viela silloin bangkokilaisen arkkitehti Worapanin luona, missa oli vieraana myos nuorehko sveitsilainen pariskunta Claudia ja Marc. He tekivat lahtoa Phuketiin rantalomalle. Ennen poistumistaan he kirjoittivat vieraskirjaan viestin, jossa he kehuivat saaneensa Worapanin luona aina takaisin energiansa, jonka "Bangkok had sucked from us.".

Makaan Lihavan Kissan majatalossa ja mietin tuota viestia. Kuinka Bangkok voi imea kenenkaan energioita? Harvassa kaupungissa ihmiset ovat yhta energisia kuin Bangkokissa.

Eraalta New Yorkin pormestarilta kysyttiin, milloin New Yorkiin muuttanut ihminen on oikeutettu kutsumaan itseaan newyorkilaiseksi. Pormestari vastasi: "Kun huomaat puhuvasi nopeammin, kavelevasi nopeammin ja ajattelevasi nopeammin, sinusta on tullut newyorkilainen. Siihen menee yleensa puoli vuotta."

Rauma,voi imea asukkaansa energiat ja raumalainen voi joutua viime voimillaan ilmoittautumaan Kelaan, mutta suurkaupungit pumppaavat ihmisiin energiaa.

Claudia ja Marc vetelehtivat nyt tyytyvaisina palmun alla lipittaen paivan viidetta mangolassieta. He latautuvat, saavat d-vitamiinia, mutta eivat pysty tekemaan mitaan. Claudia ehka pohtii, pitaisiko lahtea tekemaan paivaretki jollekin vesiputoukselle. Marc kelaa pitkaan ja viimein loihtii lausumaan. "Vesiputous on vesiputous on vesiputous. Mita jarkee."

Bangkokissa en olisi koskaan vahingossa vilauttanut pippeliani.