Mieletonta raadantaa

Kolkata on raatajien, ei kerjalaisten kaupunki. Kerjalaisia on taalla vain sellaisilla alueilla, missa on turisteja. Raatajia on kaikkialla.

Otan esimerkin kevyimmasta paasta. Sudder Streetin poikkikujalla Madge Lanella raataa suosikki chai-wallahini. (Wallah = mies, eli voi sanoa taksi-wallah, pyykki-wallah jne.). Nuorimies seisoo teerattailla ja valmistaa ja tarjoilee ja myy maustettua maitoteeta koko paivan.

Tulen yleensa paikalle paivan ensimmaisen kerran vahan kuuden jalkeen aamulla. Kaveri on hommissa. Putiikki on auki. Han luultavasti heraa viiden aikaan nukuttuaan yonsa rattailla ja aloittaa veden ja maidon lammittamisen.

Illalla yhdeksan aikoihin han myy edelleen teeta. Putiikki on auki. Han luultavasti lopettaa kymmenen aikaan, laittaa kamppeensa yokuntoon ja nukahtaa. Tyopaiva on siis n 17 tuntia..

Sama meininki viereisen kujan lassi-pojalla.

Iltayhdeksalta kaikki ovat nailla kulmilla vasymyksesta niin sekaisin, etta heidan vitsailunsa muuttuvat tahattomiksi solvauksiksi.

Ja nama ovat kevyita toita. Toista on tiilenkanto.

Meikalainen makaa huoneessaan ja lukee beatrunoilija Allen Ginsbergin Intian paivakirjaa vuodelta 1962. Lainaan siita muutaman rivin. Mainittakoon niille lukijoille, joiden lukuharrastukset eivat ole viela ylettyneet 1800-luvun venalaiseen kirjallisuuteen, etta Oblomov on saman nimisen romaanin paahenkilo, mies, joka on niin saamaton, etta han ei ikina jaksa tehda mitaan.

Ginsberg makaa hotellihuoneessaan Varanasissa, on iltapaiva ja han torkahtalee

"...to wake at midnight in the oldest city of the world
no need to rush out and carry burlup bags full on dong to
make money
my checks arrive from around the world
enough to lay here Oblomov..."

(Sori jos tahan jaa muutama kirjoitusvirhe, tama nappaimisto on SAATANAN surkea.)