Rikos ja rangaistus Vaasankadulla

Koska asun Kalliossa, lähdin innolla katsomaan, miten Dostojevskin Rikos ja rangaistus on onnistuttu sijoittamaan Vaasankadun thaihieromoon ja sen lähiympäristöön.

Ryhmäteatteri on nyt täyttä Kalliota. Näyttämö sijaitsee entisessä elokuvateatterissa Helsinginkadulla. Näytelmä tapahtuu Vaasankadulla, ja suuri osa katsojakunnasta on ulkoisesta olemuksestaan päätellen Kallion kulmien asukkaita, eikä Töölön eläkeläisiä tai Kaivopuiston posliiniperseitä.

Tässä on vähän samanlaista tunnelmaa kuin jossain teatterissa Berliinin Kreuzbergissa tai Neukölnissä. Kulmakuntien henki elää.

Tietenkään tästä ei tulisi mitään, jos itse näytelmä olisi huono, mutta kun se ei ole.

Tuomo Aitta on ohjannut ja dramatisoinut näytelmän, ja kaiketi aika paljon kirjoittanutkin, koska alkuperäisessä Dostojevskin romaanissa tuskin on puhuttu golfvirran kääntymisestä tai poliisikomissarion peräpukamista. Tämä on hänen ensimmäinen ohjauksensa Ryhmäteatterille, ja ensimmäinen mitä olen häneltä nähnyt. Minusta tuli heti Tuomo Aitta -ihailija.

Näytelmä ei ole Kalle Holmberg -tyylistä koheltamista ja huutamista eikä Jouko Turkka -tyylistä tutisemista ja kuolan valuttamista suupielistä eikä siinä ole minkäänlaista kyynisyyttä. Se on melko vähäeleinen ja hyvin tunteisiin käyvä. Hieno ohjaus.

Kaikki näyttelijät hoitavat hommat huippu hyvin, se on ainut mitä heistä voin todeta, koska en ole teatterikriitikko. Lisään kuitenkin, että Ylermi Rajamaan Raskolnikov on niin kipeän pätevä nyhjäke, että varmaan venäläisetkin - jotka ovat kaikki Raskolnikov-asiantuntijoita - nostaisivat hänelle karvalakkiaan.

Ryhmäteatterin Rikos ja rangaistus on ensimmäinen näytelmä pitkään aikaan, jonka esityksessä en ole hetkeksikään pitkästynyt enkä puutunut. Suosittelen lämpimästi.