Tyylin voisi sanoa tulleen Suomeen 1980-luvun alussa ellei jo sitä ennen olisi ollut sellaisia henkilöitä kuin Ansa Ikonen ja Tauno Palo. Väitän, että Madonna on kopioinut yhden monista tyyleistään Ansa Ikoselta (nähtyään SF-paraati-elokuvan), vai mitä?
Kuvassa ei ole Madonna vaan Ansa Ikonen.
Suomessa kaikki kaupunkilaiset luokka-asemaan ja esteettiseen tajuun katsomatta pukeutuivat tyylikkäästi 1920-luvulta 1950-luvulle saakka. Sitten 1960-luvulla tyylitaju alkoi horjua. Ja 1970-luvulla tyyli romahti.
Kun tyylikkäitä ihmisiä alkoi taas ilmestyä Helsingin kaduille hienoissa asuissaan 1980-luvun alussa, se ärsytti tavallisia seppoja tosi pahasti. Varsinkin itsensä viimeistelleet miehet olivat vaarassa ottaa turpaansa ihan normaaleilta kanssaihmisiltään. Normaaliushan on kaikista perversioista se oudoin.
Ensimmäinen nykyaikainen klubitapahtuma, Futuristidisco, järjestettiin Klippanin ravintolassa jonain kesänä 1980-luvun alussa. Sinne saapui suuret määrät juhlijoita mitä hienoimpiin ja mielikuvituksellisimpiin asuihin pukeutuneina. Rakas Yle lähetti paikalle tv-kameransa ja Ylen ohjelmassa juhlijoita kritisoitiin ankarasti. On vastuutonta keskittyä pinnalliseen tyyliin, kun maailmassa on niin paljon nälänhätää.
Varmaankin saman vuoden syksyllä käynnistyi viikottainen Einstein-a-go-go -klubi ravintola Kaisaniemessä. Paikka oli aina täynnä suurenmoisia tyyliniekkoja. Yksi Einstein-a-go-gon dj::stä oli Pete Eurooppa.
Joitakin päiviä sitten pidettiin Pete Euroopan käsikirjoittaman ja ohjaaman Timanttikoirien vuosi 1984 -elokuvan avajaisnäytös. Pete Euroopan filmi on puolidokumentaarinen/puolifiktiivinen elokuva 1980-luvun alun klubikulttuurista. Se käsittelee siis aikaa, jolloin sun iskä ekat mustat kynsilakat osti. Filmi on varsin hyvä. Se kannattaa tsekata, kun Ylen Teema esittää sen joskus ensi vuoden puolella..
Timanttikoirien vuosi 1984 -filmiä ei ollut helppo tehdä, koska 1980-luvun alussa ei ollut kännyköitä, eikä siis kännykkäkameroita, ja harvalla oli siihen aikaan edes videonauhuria, videokamerasta puhumattakaan, joten liikkuvaa kuvaa on hyvin vähän. Sitäkin suurempi syy ihailla Pete Euroopan aikaansaannosta.
Kuvasin häntä avajaisnäytöksen jälkeisellä klubilla.
