Kahelin kapina

Kun oikein herkistyy iltaisin stressin ja kiireen sanelemana, voi alkaa kuulemaan pään sisäisiä ääniä. Ne kertovat omasta alitajunnasta. Ne kertovat vuosien takaisista traumoistani, mm. syrjityksi ja koulukiusatuksi tulemisista. Äänet kertovat nykyisestä tilastasi. On tärkeää, että havahtuu siihen että äänet ovat vain omia ajatuksia. Ihminen voi olla oman mielikuvituksensa uhri.

”Ilman sinua olen puolitiessä helvettiin. Vaikka tahdot niin ääntäs mielestäni poista en.” Ääniä kuuleva ihminen tarvitsee toista ihmisiä ratkomaan päänsisäisiä ongelmiaan. Ääniä kuuleva tarvitsee kylmässä maailmassa lämpöä toisilta ihmisiltä. On paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä pään sisäisiä ongelmia. Siitä huolimatta pitäisi yrittää muistaa, että maailmassa on paljon hyviä ihmisiä, jotka yrittävät ymmärtää vaikeuksissa olevia.

Positiivinen muutos on mahdollista joustavassa ympäristössä. Pitää yrittää ajatella positiivisesti. Sekin on monesti ympäristön ja terapian tulos. Särkynyt sielukin joutuu kohtuuttomasti kilpailemaan yhteiskunnassa. Äänet voivat muuttua ilkeistä kaverillisiksi. On opeteltava olemaan armollinen itseään kohtaan. Olen kohta 20 vuotta kuullut ääniä ja käynyt siitä huolimatta lukion ja ammattikoulun, journalismin perusteet, työvoimapoliittisen koulutuksen ja vuoden kokkikoulua. Lisäksi olen opiskellut vertaistuottajaksi Mieletöntä valoa -hankkeessa ja vertaisohjaajaksi MTKL:ssä ja Alvi ry:ssä. Olen kerran ollut siirtymätöissä, tehnyt jonkun verran keikkatöitä ja muuten toiminut kuntouttavassa työtoiminnassa ompelimossa ja tehnyt vertaisohjaajan hommia Alvi ry:ssä. Elämä ei siis lopu skitsofreniaan sairastumiseen.

Äänten kuulemisesta kärsiville on olemassa konkreettisia keinoja vaivan hallitsemiseen: säännölliset elämäntavat, järkevä tekeminen tai harrastaminen päivisin, sosiaaliset kontaktit, musiikin kuunteleminen ja tv:n tai somen tai muun median seuraaminen pitävät aivoja reilassa. Kuormittumista on säädeltävä. Kulttuuri, jossa ihminen palaa helposti loppuun, voi aiheuttaa psykoosin oireita.

Tahdon kertoa särkyneille, ei siruja heitetä pois. Savelle voi antaa uuden muodon mestarin käsissä. Terapian pitäisi olla helpommin saatavilla. Kelan myöntämää psykoterapiaa myönnetään liian harvoille. Pitää olla mukana opiskelukuvioissa. Kunnallisen puolen psykiatri uskoo, että oikea lääkitys pitää kunnossa. Kuntoutus on liian lääkekeskeistä. Monet psyykelääkkeet hidastavat aineenvaihduntaa ja lisäävät ruokahalua, mikä alentaa fyysistä kuntoa.

Ääniä kuuleva on usein köyhä, koska ei jaksa olla työelämässä mukana. Pieni osa kuntoutuu takaisin työelämään. Kuntoutujille järjestetään kuitenkin kuntouttavaa työtoimintaa ja siirtymätöitä. Siirtymätöiden palkka on normaali, työt ovat helppoja ja työtuntimäärät pienempiä. Kuntouttavan työtoiminnan idea on vahvistaa sosiaalisia taitoja ja pitää yllä psyykkistä kuntoa työtä tekemällä. Palkka tulee eläkkeen päälle. Sitten on kokemusasiantuntijoita sekä vertaisohjaajan hommia. Ray on ikävä kyllä lopettanut tänä vuonna vertaisohjaajien työosuusrahojen maksamisen. Sitten on vapaaehtoistöitä maailma pullollaan. Niissä riittää työnsarkaa. Media-alan taitoja opitaan myös Mieletöntä valoa -hankkeessa ja tehdään alan hommia vapaaehtoisesti. Tämä vahvistaa itseluottamusta.

Klubitalolla on mahdollista harjoittaa erilaisia ammatillisia taitoja eri yksiköissä: ravintolassa, työ-ja opintoyksikössä, hallintoyksikössä ja respassa. Lisäksi on kahvio ja siivoustöitä. Klubitalolla kuntoutetaan tekemisen ohella. Siellä kohdataan erilaisia yksilöitä. Kesäisin tehdään lyhytelokuvia. Hyvät harrastukset, joissa viihtyy, pitävät myös mielenterveyttä yllä. Niitä ovat minulle liikunta, musiikki ja kirjoittaminen. Päivä kerrallaan eletään, jokainen päivä on uusi mahdollisuus.

Terveisin Lyyli Luuli

Tein löytöretken itseeni. Löysin monta sirpaletta, jotka kaipaavat korjaamista. Löysin tieni kohtaamaan ongelmani: Mitä rahapelaamiseni palvelee? Tätä kysyttiin Pelirajattoman ryhmässä. Kipuilut on kohdattava, muuten niitä voi paeta riippuvuuksiin. Minä yritän nyt taistella makeariippuvuuden ja peliriippuvuuden kanssa. Joka aamu on päätettävä: minä en mene tänään pelaamaan ja saan olla siitä ylpeä. Minä en syö tänään makeaa ja minusta tulee tyytyväisempi ja ehkä elänkin pidempään.

Pelaamaan mennessä halutaan kokea voimakkaita tunteita. Haetaan elämyksiä. Pelaamisesta voi tulla kallis harrastus. Siitä eroon pääseminen on haastavaa. Täytyy olla lempeä ja armollinen itseään kohtaan. Samalla on opeteltava rajoja. Rahan pelaaminen aktivoi mielihyväkeskuksen aivoissa.

Mieletöntä valoa -hankekin on pitänyt minua kiinni elämässä: on järkevää tekemistä ja ajattelukin aktivoituu ja tapaa mielenkiintoisia ihmisiä. Mediakriittisyys paranee.

Poikaystäväni ja kaverini pitävät minua erossa pelaamisesta, yksin pelikoneista erossa pysyminen on vaikeampaa. Myös tukiryhmässä käynti motivoi. Samoin faktojen laittaminen pöydälle. Pelaaminen vie ylimääräiset rahat ja lisää masennusta. Pelaaminen syö elämänlaatua.

Monesti kriisit, mielenterveysongelmat, ihmissuhdevaikeudet, syrjäytyminen ja yksinäisyys edesauttavat koukuttumaan pelaamiseen. Niin myös työttömyys, eläkkeelle jääminen sekä tylsyys ja turhautuminen.

Pelaamisesta löytää pakopaikan tai parhaan ystävän. On siis tutkiskeltava itseään päästäkseen pelaamisesta eroon. Mitä haluaisin arkeen pelaamisen tilalle? Mitä tekisin pelaamillani rahoilla? Mistä löydän itseni vuosien päästä?

Pelaaminen on aina tietoinen valinta. Siitä voi opetella pois ja käydä sisäinen taistelunsa. Olla pelaamatta päivä kerrallaan. On otettava vastuuta omasta elämästä. Joskus on hyvä miettiä minkälaisen jäljen itse jätämme. On helppo syyttää aina muita. Vastuu tulee eteen kun on käynyt riippuvuutensa kanssa tarpeeksi pohjalla. Silloin oppii inhoamaan pelaamista ja pelihimojen vallitessa auttamaan tulee järjen ääni.

Kirjoittanut Pelina

Olin jo 5-vuotiaana kirkon päiväkerhossa sellainen, että silittelin ja pussailin ihmisiä. Toisin sanoen janosin fyysistä kontaktia. Se johtunee osittain CP-vammastani, johon liittyy äärimmäisen huono kehonhahmotus. Aistin kosketuksen ja kivun, mutta en sitä kaikkea muuta, mitä niin sanotut normaalit ihmiset aistivat. Ette varmaankaan kiinnitä sellaisiin asioihin edes huomiota. Sieluni elää jäykässä haarniskassa, johon ei saa yhteyttä. Nukun huomattavasti helpommin jonkun kainalossa tai sylissä kuin yksin.

Suomalaisessa kulttuurissa tällaista käytöstä on vaikea hyväksyä. Se liitetään hyvin vahvasti seksuaalisuuteen. Minun mielestäni jonkun sylissä istumisen kanssa ei sinällään ole tekemistä seksuaalisuuden kanssa. Suurin osa suomalaisista välttelee myös halatuksi tulemista. Se, että pussaan ihmistä, ei automaattisesti tarkoita, että haluaisin harrastaa hänen kanssaan seksiä. "Rakas" tarkoittaa monia ihmisiä ­- ei pelkästään niitä, joiden kanssa olen yhdessä. Eikä rakkaus kuole, vaikkei suhde toimisikaan. Osoitukseksi rakkaudesta ja kiitollisuudesta saatan hyvinkin pussata ihmistä. Tämä on yksi niistä piirteistä, miksi minut on haluttu diagnosoida epävakaaksi persoonaksi.

Yhteiskunnassa sairaan diagnoosin saavat aina ne, jotka eivät sovi laatikkoon - jotka jollain tavalla poikkeavat keskivertoihmisestä. Olen äärimmäisen surullinen siitä, että olen joutunut katkaisemaan läheisen ihmissuhteeni asian vuoksi. Minusta ei tule koskaan ketään ihmistä kohtaan täysin platonista henkilöä. Olen onneksi kehittynyt vuosien varrella sen verran, etten jaa ihmisiä kahteen eri laatikkoon, joista toisessa lukee "viha" ja toisessa "rakkaus". Mutta en todellakaan usko, että tästä sairaudesta voisi koskaan parantua, vaikka toiset tutkimukset niin väittävät. Se on kuitenkin niin iso osa ihmisen ydinpersoonallisuutta. Varsinkin sairaalassa asioista puhuessani törmään fraasiin: "Hanki kavereita." Kavereiden hankkiminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, kun on avuntarpeeltaan yksi iso vauva. Ympärilläni pyörii 10 eri apinaa (lue: henkilökohtaisia avustajia), joten kaverini on pakko tottua heidän läsnäoloonsa ja myös siihen, että he kuulevat hänen henkilökohtaiset asiansa - tai sitten hänen on itse avustettava minua. Toiset avustajista osaavat toki sulkea korvansa, mutta noin periaatteessa. Saatan jonain päivänä olla iloinen ja kiltti, ja toisena päivänä manata kaverini alempaan helvettiin pienestäkin asiasta. Se liittyy epävakauteeni.

Epävakauteen ei varsinaisesti ole olemassa lääkettä. Siihen liittyviin sivuoireisiin, kuten ahdistukseen, on. Vältän rauhoittavien syömistä, sillä olen niiden jälkeen enemmän pihalla kuin ollessani kännissä. Jonkin asteen elävä kuollut. Suomessa ei saa terapiaa ilman diagnoosia ja lääkitystä. Mikäli valitat huonoa oloasi, saat lisää lääkkeitä - et suinkaan terapiaa. Ja toisaalta, missä vaiheessa terapeuttisi olisi ottanut sinua syliin - saati nukkunut vierelläsi. Epävakauden taustalla ovat yleensä lapsuuden traumat. Minulla ne eivät suinkaan loppuneet siihen, mutta tämä onkin sitten jo toinen tarina.

Minua kummastuttaa tässä yhteiskunnassa se, miten verisiteitä pidetään edelleenkin jotenkin hirvittävän olennaisina. Olin ostamassa isänpäivälahjaa sille ainoalle todella läheiselle ihmiselle, joka minulla on, ja avustajani totesi siihen: "Eihän hän ole isäsi." Mitä helvetin väliä sillä loppujen lopuksi on, kuka on kenenkin biologinen vanhempi tai kenen geenejä kenessäkin nyt sattuu olemaan? Kiinnyn voimakkaasti ja takerrun lähellä oleviin ihmisiin, koska minulla ei ole ydinperhettä. Äitini on kuollut ja isäni on vakavasti alkoholisoitunut. Tästä syystä myös osa avustajistani on tärkeitä, mutta on kuitenkin muistettava, että he ovat työsuhteessa minuun. Ihmisten suuri vaihtuvuus ympärilläni tuo entistä enemmän esiin epävakaita piirteitäni. Toki pidän koirastani, mutta ei se missään vaiheessa korvaa ihmistä.

Jossain toisessa kulttuurissa olisin läheisyydenkaipuuni kanssa ehkä luettavissa normaalin ihmisen kirjoihin siitäkin huolimatta, että olen seksuaalisesti hyvin avoin, enkä osaa käyttää vihjailevaa ilmaisua. Tämä saattaa joskus ahdistaa ihmisiä ja luoda hauskoja tilanteita, sillä olen varsinkin seksuaalisesti ehkä liiankin avoin. Pussaan myös naisia, eikä se silti tarkoita sitä että olisin lesbo. Pussaan ihmisiä, eikä se tarkoita sitä että haluan seksiä. Fyysinen kontakti ja seksi ovat eri asia.