Saavun Laajasalon opiston Merikantoluokkaan ja Samu sanoo hymy kasvoillaan: Heikki printataan tänään ruohonleikkuri ja kahvinkeitin.
Laajasalon opiston idealinja on tarkoitettu kehitysvammaisille 18–30 -vuotiaille nuorille aikuisille, jotka ovat kiinnostuneita itsensä kehittämisestä ja haluavat harjoitella itsenäiseen elämään kuuluvia taitoja.
Itse olen 44-vuotias mielenterveyskuntoutuja ja olen ollut vertaisohjaajana vuodesta 2009. Vuoden 2014 keväällä pääsin mukaan Mieletöntä Valoa hankkeeseen, jossa kehityvammaiset ja mielenterveyskuntoutujat tekevät yhdessä mediaa. Olin ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä ollessani työharjoittelussa musiikkikoulu Resonaarissa, joten ennakkoluuloja ei juurikaan enää ollut. Yllättävää on kuitenkin se, miten lahjakkaita kehitysvammaiset voivat olla ryhtyessään tekemään jotain mikä heitä todella kiinnostaa. Moni kehitysvammainen ja myös moni mielenterveyskuntoutuja on vähintään osatyökykyinen ja kykenisi suoriutumaan monenlaisista tehtävistä.
Samana vuonna Laajasalon opistolla kehitysvammaisten opettajana toimiva Matias Hynynen ja nuorten kulttuuripajatoiminnan isä Markus Raivio saivat idean kulttuuripajatoiminnan kautta vertaisohjaajakoulutuksen saaneiden mielenterveyskuntoutujien osallistumisesta kehitysvammaisten opetukseen. Sain tehtäväksi selvittää ketkä Kulttuuripaja Elviksen vertaisohjaajista olisivat kiinnostuneita ohjaamaan kehitysvammaisia. Kiinnostuneita löytyi ja toiminta alkoi 2014 syksyllä ja jatkuu edelleen.
Alkuun kuntoutujat ohjasivat kehitysvammaisia musiikissa, ruoanlaitossa ja tietokoneen käytössä. Kohtaaminen mielenterveyskuntoutujien ja kehitysvammaisten välillä on ollut luontevaa. Molemmilla on toimintakykyä rajoittava vamma, joten jonkinlaista vertaisuuttakin on koettavissa. Yleensäkin on hyvä pitää ihmisiä vertaisina, eikä ylä tai alapuolella, koska loppujen lopuksi olemme kaikki saman arvoisia ihmisinä.
Ohjatessani saan ja myös annan onnistumisen kokemuksia.
Tuntuu hyvältä, kun yhdessä Samun kanssa printtaamme kodinkoneiden kuvia tai teemme tekstinkäsittelyä ja minä saan opastaa. Oleellista on, että oppiminen on hauskaa ja palkitsevaa. Silloin syntyy myös tuloksia. Tähän on Laajasalon opistolla päästy ja yhteishenki idealinjaluokalla on hyvä. Uskon, että yhteistyömme merkitsee jotain myös Samulle ja muille Laajasalon opiston idealinjan opiskelijoille. Tälläinen toiminta edistää samanaikaisesti sekä kehitysvammaisten, että mielenterveyskuntoutujien toimintakyvyn vahvistumista.
Toivoisin, että tulevaisuudessa kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien vertaistukea kehitettäisiin edellen ja löydettäisiin uusia tapoja yhdistää näiden kahden erityisryhmän kuntouttaminen.
Heikki Krook
