Kuumehoureisia Matkasuunnitelmia

Kuudennen linjan juhannustanssit jatkoineen veivät allekirjoittaneesta mehut niin pahasti, että tulin kipeäksi enkä pysty edes pelaamaan pokeria. Vihaan sairastamista, koska silloin ei saa mitään aikaiseksi. Tänään kykenin kuumeeltani sentään luonnostelemaan ensi syksyn reissukalenteriani. Tältä se näyttää:

25.7.-30.7. San Remo, Italia

Ohjelma: 2100 euron turnaus. Muuten ei harmainta aavistusta, koska pikkukaupungissa ei ole mitään tekemistä ja yöelämääkään ei käytännössä ole. Liikaa pizzaa ja pastaa, liian vähän urheilua. Samalla reissulla suunnitelmissa pyörähdys Nizzassa ja Monacossa, joka tosin saattaa korvautua nettipokerin pelaamisella hotellihuoneen pätkivällä netillä, jos turnaus sujuu huonosti.

Aiemmat kokemukset: Ei minkäänlaista menestystä. Olen ollut kolmesti Italiassa pelaamassa. Kertaakaan en ole saanut senttiäkään sijoitetuista rahoista takaisin. Vain kerran oli pientä epäselvyyttä jakajien mahdollisesta epärehellisyydestä, muuten hävisin ilmeisesti huonotuurisuuttani / taitojen puutettani. Paras suoritukseni tähän mennessä oli Radio Rock-juontaja Jussi Heikelän hatun varastaminen kesken pokeriturnauksen ja pakeneminen sen kanssa Sveitsin rajan toiselle puolelle baariin.

Paikalliset pokerinpelaajina: Geelitukkaisia show-miehiä. Italialaiset bluffaavat enemmän kuin minkään muun maan kansalaiset ja täysin järjettömissä tilanteissa. Ja sitten kun he voittavat potin, alkaa elvistely ja bluffien esittely. Tyypillisellä vastustajalla on hammastikku huulessa, feikkitimantteja täynnä oleva kello ja kauluspaita. Keskittymisestä menee niin suuri osa tarjoilijoihin ja jakajiin kohdistuviin huonoihin iskuyrityksiin, että pelin seuraamisesta ei tule mitään. Pidän Italiaa top3-kohteena tuottoisuuden kannalta, aika vaikea siellä on (teoriassa) hävitä.

Odotukset: Tulisiko jopa ensimmäinen voitollinen Italian-matka? San Remo on aivan kuollut kaupunki, jossa on lähinnä bordelli ja kasino. Jos pelit menevät kuten ne yleensä Italiassa menevät, ennustan pitkiä iltoja hotellihuoneessa läppäri sylissä pelaten.

13.8-25.8. Barcelona, Espanja

Ohjelma: Ensin pari jenkkiläistä pokeriystävääni tulee Suomeen vierailulle (haluaisivat kuulemma tavata kauniita suomalaisia tyttöjä), ja 17.8 lähdemme kaikki kohti Barcelonaa elleivät pojat rakastu ja jää Suomeen. Siellä ohjelmassa 5300 euron pääturnaus ja 1000-2000 euron sivuturnauksia.

Aiemmat kokemukset: Tämä on luullakseni 6. kerta, kun menen pokerimatkalle Barcelonaan viimeisen neljän vuoden sisään. Olen aina pärjännyt Barcelonassa peleissä hyvin, ja rahastuksia sieltä on kertynyt 47 000 euroa. Yöelämässä olen pärjännyt huonommin. Barcelonan kasino ja sitä ympäröivät baarit ovat tunnettuja siitä, että pokeriturnausten aikaan niiden ympärillä pyörii todella aggressiivisia taskuvarkaita. Minut on ryöstetty Barcelonassa ainakin neljästi, kerran meni tuhansia euroja voittorahoja. Kaikista saan syyttää vain itseäni, kun olen päätynyt kuljeskelemaan kolmessa promillessa kasinon edessä neljältä aamulla ilman kaveria.

Paikalliset pokerinpelaajina: Barcelona vetää jostain syystä paljon vanhoja pappoja, jotka polttelevat sikareita ja pelaavat huonosti. Tyypillinen espanjalainen pappa pelaa ensin 8 tuntia varovaisesti, koska ei halua pudota turnauksesta liian aikaisin, ja lopuksi tylsistyy tehden jonkun uskomattoman typerän peliliikkeen loppuillasta ja poistuu puhisten sikarinsa kanssa nauttimaan myöhäistä illallista.

Odotukset: Barcelona on European Poker Tour-kiertueen avausosakilpailu, johon tulee arviolta toistasataa kaveriani ympäri maailmaa - Chilestä, Australiasta, Etelä-Koreasta, USA:sta ja pitkin Eurooppaa. Ennustan pitkiä iltoja rantabaareissa ja pelipöydissä sekä aivan liian vähän auringonvaloa. Yleensä ostan Barcelonasta myös matkalaukullisen vaatteita, ehkä perustan muotiblogin seuraavaksi? Vapise, Sandra Marins.

4.9-18.9. St. Julians, Malta

Ohjelma: Ensin 1500 dollarin turnaus, joka kestää vain neljä päivää. Sen jälkeen jään viikoksi tai pariksi paikallisten kaverieni pokerikämpän vierashuoneeseen nukkumaan. Syyskuun alussa alkaa nimittäin WCOOP eli nettipokerin MM-kisat, joita ajattelin pelata mieluummin altaan reunalta kuin Suomesta. Ensin mainittu turnaus on siis käytännössä vain tekosyy sille, että lähden lomalle. Suunnitelmissa myös visiitti Game Of Thronesin kuvauspaikalle.

Aiemmat kokemukset: Kolmas tai neljäs reissuni Maltalle. Paikka on aika pieni ja käy nopeasti tylsäksi, ellei satu olemaan pokerinpelaaja joka ei tarvitse muuta kuin rannan ja nettiyhteyden nauttiakseen elämästä. Olen ollut paikan päällä aikanaan kahden eri tyttöystävän kanssa, joista kumpikaan ei muistaakseni tykännyt paikasta kovin paljoa. Joskus sitä unohtaa, että normaali-ihmisen viihtyvyyden eteen pitäisi ehkä tosiaan tehdä jotain muutakin kuin mitä itse helposti miellytettävänä pokeriaddiktina tarvitsee. Turnauksissa en ole koskaan pärjännyt. Muistoina lähinnä epämääräisiä jatkoja pitkäksi venähtäneiden iltojen jälkeen ja kovia krapuloita.

Paikalliset pokerinpelaajina: Ei juurikaan ole. Maltan turnauksiin tulee lähinnä huonoja pelaajia Italiasta (ks. kohta San Remo).

Odotukset: Ei minkäänlaisia. 1500 taalan live-osuus menee luultavasti viihdelinjalla. En ole erityisen kärsivällinen suhteellisen pienissä turnauksissa, joissa tuntipalkka on huono ja pelaajien taso vielä huonompi. Netti-MM taas... vaikka olen pelannut nettipokeria ammatikseni vuodesta 2008, suoritukseni MM-kisoissa ovat olleet vuodesta toiseen katastrofaalisen huonoja. Vähän veikkaan, ettei bragpostauksia ole luvassa tänäkään vuonna. Onneksi kaverini ovat sentään aktiivisia, joten uskon ja toivon saavani matkalla jotain järkevää aikaiseksi pelipöytien ulkopuolella (in before pelaan kaksi viikkoa putkeen netissä näkemättä auringonvaloa).

22.9-3.10. Cannes, Ranska

Ohjelma: 10450 euron turnaus ja tukku kalliita sivuturnauksia. Nielaisee noin 25 000 euroa, jos lähden. En tiedä vielä menenkö. Turnaus on yksi vuoden parhaita rahalliselta odotusarvoltaan, mutta en tiedä kestänkö ranskalaisia ihmisiä ja pokerinpelaajia enää yhtään kertaa. Jos menen, niin ohjelmassa on ylihintaisessa hotellissa hajoamista, ylihintaisten aterioiden syömistä, ylihintaisissa kaupoissa käymistä (kaverini osti viimeksi heräteostoksena darrassa 800 euron paidan Louis Vuittonin liikkeestä joka hajosi ekalla kerralla pesukoneessa?) sekä luultavasti traumaattisia hetkiä pelipöydissä.

Aiemmat kokemukset: Jos tätä lukee joku vannoutunut Ranska-fani, niin kannattaa lopettaa tähän. Ei helvetti soikoon miten kamala maa. Olen ollut Ranskassa 6-7 kertaa pelaamassa, joka kerta olen hävinnyt aivan järjettömiä summia maailman huonoimmille pelaajille. Joka kerta sama juttu - ruoka on pahaa, ihmiset töykeitä, saman tien kun tulee maahan alkaa vituttamaan ja paluumatkalla lentokoneessa saa melkein orgasmin kun poistuu vihdoin Ranskan ilmatilasta. Joka kerran jälkeen lupaa itselleen, ettei enää koskaan palaa takaisin, mutta muutaman kuukauden päästä löytää itsensä Ranskasta taas vain toistaakseen samat virheet.

Jostain syystä Cannesia lukuunottamatta melkein kaikki turnaukset Ranskassa järjestetään aivan käsittämättömissä paikoissa keskellä ei mitään. Esimerkiksi tammikuinen 5000 euron turnaus Deauvillessa: tarvitaan tyyliin pikajuna-paikallisjuna-randomjuna-bussi-raitiovaunu-taksi-combo että löytää perille, matkaa lähimmältä lentokentältä neljä tuntia. Kaupungissa ei asu ketään, missään ei ole mitään, ravintoloita ei ole, yökerhoja ei ole, apteekkia ei ole, ruokakauppoja ei ole. Ainoastaan kasino josta saa kaksi viikkoa vanhoja homeisia patonkeja ja kuppainen hotelli, joka maksaa 270 euroa yöltä. Paikka on tammikuussa kuin suoraan Hohdosta. Tänä vuonna jäimme vielä lumimyrskyn kouriin ja oli pitkään hyvin epävarmaa, pääsemmekö takaisin ollenkaan (kaupunkiin tulee vain yksi rautatie, jonka lumi oli blokannut). Näin jo 100 vuotta vanhan hotellin autioilla käytävillä REDRUM-tekstejä ja olin hyvin huolissani mielenterveydestäni. Never again.

Paikalliset pokerinpelaajina: Ranskalaiset ovat asukaslukuun suhteutettuna maailman innokkaimpia pokerinpelaajia, ja pokeri on Ranskassa edelleen todella kova juttu. Pokerisaiteilla on omia radiokanavia ja mainontaa on tv:n primetimessa koko ajan. Pokeritähdet ovat palvottuja sankareita. Ranskalaiset ovat pokerissa myös maailman huonoimpia. Missään muualla ei näe päivästä toiseen niin käsittämättömiä pelisuorituksia. Paikalliset ovat ylpeitä, ja juuri sen takia pelaavat tunteella eivätkä järjellä. Kun he voittavat, alkavat tanssiminen, "ALLEZ PAPAAAA!"-huudot ja kaikenlainen vastustajan verbaalinen lämmittäminen (onneksi eivät puhu englantia, joten en tajua mitään). Ja kun patonki häviää niin huudetaan, itketään, heitetään kortteja, kirotaan jakajaa ja käyttäydytään kuin pikkulapset. Teoriassa maailman helpointa rahaa. Ja silti niitä ei voi biitata, koska ranskalaiset hannuhanhet osuvat aina oikeisiin kortteihin. Ranskassa myös suhtaudutaan ulkomaalaisiin pokerinpelaajiin pelinjärjestäjien taholta todella erikoisesti - källätään rahaa jokaisen tilaisuuden tullen ja suositaan paikallisia kaikessa mahdollisessa. Jos pokerissa voi puhua kotikenttäedusta, niin Ranskassa se on suurempi kuin missään muualla.

Odotukset: Odotan palaavani Suomeen 25 000 euroa köyhempänä, aliravitttuna, äärimmäisen vittuuntuneena ja vannovani, etten enää koskaan mene tuohon maahan pelaamaan. Ja löydän sieltä itseni taas viimeistään tammikuussa.

Loppuvuonna on tarkoituksena tehdä kaksi vähän erilaista reissua, ensin Peru (pokeriturnaus Limassa ja sitten vaellus Machu Picchulle) ja kuukauden Intia-Laos-Vietnam-rykäisy. Näihin on kovemmat odotukset kuin ylläoleviin yhteensä.

Nyt menen takaisin sängynpohjalle näkemään houreunia ranskalaisten "herrasmiehien" voitontansseista.

Kirjoitettaessa soi Lana Del Rey - Blue Jeans