Normaalisti heraan aamuisin kymmenelta, vajoan kylpyammeeseen ja yhdentoista aikaan istun aamuteelle. Mutta nyt, kun asun Kolkatassa (Kalkutassa), heraan joka aamu kuudelta. En tieda mika hitto tassa mattaa. Tallaista ei ole koskaan ennen tapahtunut.
Paiva alkaa siina vaiheessa hiukan sarastaa, ja Sudder Streetin jalkakaytavilla yonsa nukkuneet piruparat kaivautuvat esiin raasuistaan. He lakaisevat kasoihin edellisena paivana kadulle kertynytta jatetta ja sytyttavat ne tuleen.
Astun ulos Hotel Astoriasta tutkailemaan maailmaa. Nuotiot palavat kadun varsilla ja ilma on savupilvista siniharmaa. Kappailen katua tyytyvaisena. On ihmeellista olla hereilla tahan aikaan. Liityn hetkeksi jonkun nuorion luona seisovien, kylmasta hytisevien kurjimusten seuraan. He ovat ystavallisia ja tekevat tilaa.
Sitten koukkaan sivukujalle, jonne parikymppinen kaveri on jo pystyttanyt teerattaansa. Viisi rupiaa, noin kahdeksan senttia, maksava chai juodaan pienista kertakayttoisista savikupeista. Se on tosi hyvaa.
Eras tietty sanomalehdenmyyja onnistuu aina bongaamaan minut, pysayttaa polkupyoransa, ja saan ostetuksi hanelta Times of Indian. Telegraphin saan ilmaiseksi hotellilta.
Syon hyvan aamiaisen halvassa ravintolassa, ja kayn ostamassa kulman takaa kolme muuta sanomalehtea, Bengal Postin, Asian Agen ja Hindustan Timesin. Kun olen hotellissa saanut luetuksi kaikki viisi sanomalehtea, voinkin kayda takaisin sankyyn mukkumaan.
Taalla on mukavaa.