Ei mennyt taaskaan vappu ihan suunnitelmien mukaan. No aatto kyllä tavallaan meni, mutta tänään en ole tehnyt alkuunkaan mitä piti. Munhan oli tarkoitus olla yhden maissa Vartiovuorenmäellä piknikillä tonnikalapasteijoijeni, ja siitä alkaen pitikin iloisesti juopotella koko päivä. No, heräsin vasta yhden maissa. Olo ei ollut paras mahdollinen eilisestä johtuen, ja kun hetken ajattelin asiaa - usean päivän krapulaani mikäli joisin vielä tänäänkin, päivien katkosta niin luku-urakassa kuin terveissä elämäntavoissakin sekä valtaisaa rahanmenoa - päätin skipata koko reissun. Eikä kaduta. Nyt voin tänään potea darraani, mutta huomenna olo lienee jo melko freesi ja voin suunnata salille sekä viettää aikaa koekirjojen parissa. Niin rahat, keho kuin mielikin säästyvät. Ei tarvitse ahdistella päiviä krapulamorkkiksen kourissa.
Eilinen oli ihan kiva. Käytiin katsomassa Ylioppilasteatterin roisi Vappukabaree, jonka jälkeen juopoteltiin kaverin luona tyttöporukassa. Siitä sitten suunnattiin takaisin sinne teatterille, koska yksi meistä kuului kabareen näyttelijäkaartiin. Siellä piti olla jonkinmoiset jälkipippalot, mutta aika vaisu oli kyllä meno. Niinpä häivyttiin sieltä kaverin kanssa baariin. Baarista sitten Hesen kautta kotiin. Ihan jees.
Siltikin täytyy todeta, että jotenkin mä en enää saa juomingeista sellaista iloa, kuin joskus aiemmin. On se siis ihan kivaa silloin tällöin, mutta ei todellakaan mikään joka viikonloppuinen setti. Joskus on hyvä meno, joskus taas melko lattea, ja sitten sitä vain miettii, että mikä on pointti. Kännissä ei ole enää niin kiva olla kuin vielä joku aika sitten. Humala ei ole enää yhtä hauska olotila. Eikä tämä ole mitään pelkkää krapulapuhetta. Joskus jo illan aikanakin mietin, että mikä on pointti ja että voisinpa olla tekemässä jotain muutakin. Puhumattakaan siitä, miten känni-iltojen jälkeen ei pysty elämään normaalia elämää, vaan toipuminen ottaa aikansa. Tuo aika tuntuu olevan aina vain pidempi ja pidempi. Samoin krapulaoireet, etenkin henkiset, eivät ole mitään kivaa koettavaa. Ärsyttää ja turhauttaa, kun koko elimistö ja etenkin pää ovat sekaisin päiväkaupalla.
En nyt sitä sano, ettäkö kännäily olisi aina tyhmää ja turhaa ja ettenkö saisi siitä mitään iloa. Joskus on hyvinkin kivaa. Ei vain enää ihan yhtä usein, kuin ennen. Enkä edes kaipaa moista meininkiä niin kovin usein enää. Harvoin nykyisin lähden baariin ilman "syytä". Bilekutsu, kaverin tuparit, vappu, juhannus ja muut sellaiset ovat tietty asia erikseen. Mutta jos ei ole "mitään", harvemmin mä enää ihan vain huvikseni viihteelle eksyn. Ei vain ole mielenkiintoa. Mieluummin käytän rahani ja aikani johonkin muuhun.
Ja jos sitten juon, yhä useammin se on vähäisempää kuin joskus ennen. No, kuukausi sitten olin kyllä aivan tillintallin, ja tokihan sitä aina välillä muutenkin sattuu, mutta harvemmin sitä enää yrittää tähdätä moiseen sekopäisyyteen. Kai juomisen humalahaikuisuus on heikennyt, mikä ei varmaankaan ole yhtään huono asia. Olen myös havainnut, että hauskinta on yleensä silloin, kun ei ole niin tuhannen humalassa. Pieni hiprakka toimii paljon paremmin ja sitten aamullakin on vielä kohtalainen olo.
Niin. Ehkä mä olen sitten vain tullut vanhaksi (ja viisaaksi :D) kun ihan muut asiat kuin juopottelu ovat alkaneet tuottaa iloa. Musta on kiva olla hyvävointinen ja hyvässä kunnossa ja usein tapahtuva juominen vähän niin kuin pilaisi sen. Mä myös tahdon käyttää rahani johonkin muuhun kuin pulloihin. Tällä sektorilla ykkösenä tulee tietysti matkustelu. Mä olen ilomielin käymättä baareissa ollenkaan, jos vain pääsen reissuun. Nytkin oli taas melkein kuukausi kännäysväliä ennen eilistä eikä tuntunut missään. Helposti menisi pidempikin aika. Katsotaan, miten pitkään nuo tätä päivää varten jääkaappiin varatut lonkerot ja siiderit siellä pysyvät. :)