Cityparin elämää

Cityn kautta alkunsa saaneen parisuhteen ja sittemmin uusperheen arkea.

Näytetään kirjoitukset lokakuulta 2007.
Edellinen

Miksi...  10

...rasvatonta maitoa ei myydä alle litran purkeissa?
...jotkut ihmiset tulkitsevat toisia omien luulojensa ja pelkojensa kautta niin että vastapuolen sanaan ei enää uskota?
...tumma spagetti valmistuu kymmenessä minuutissa, muttta tummaa riisiä pitää keittää puolisen tuntia?
...en osaa tehdä hyperlinkkejä?
...mieleni tekee juhlia halloweenia, vaikka vielä eilen lupasin itselleni pysytellä kotona seuraavat viikonloput?
...kaikki muutkin hyvät aikeeni tuntuvat valuvan hukkaan?
...haluan aina sitä mitä en voi saada? Ja kun saan haluamani, lakkaan tahtomasta sitä?
...nipistelen/halailen/näykin ihmisiä facebookissa, vaikka pidän touhua naurettavana?
...parmesanjuusto ei sula mikrossa?


Jutun loppu vol. x  7

Päätin lopettaa tapailusuhteen, jota olen ylläpitänyt jo aivan liian kauan. Lähes koko ajan on ollut suhteellisen selvää ettei siitä tule mitään vakavampaa, sillä vaikka pidänkin tyypistä, en ole tarpeeksi ihastunut. Mulle on tyypillistä jalat alta -fiilis ihastuessani, joten jos niin ei käy, juttu on tuomittu hiipumaan ennen pitkää. Tämän siis tiedostin jollain tasolla koko ajan, ja toki siitä informoin toista osapuoltakin. Hän silti siitäkin huolimatta taisi suhtautua muhun niin, että ajan kanssa jutusta voisi kehittyä jotakin suurempaa. Luulin aika kauan että hän on samoilla linjoilla kuin itsekin olen, mutta asian oikea laita valkeni pikkuhiljaa. Ja nyt siis lopetan jutun myös siksi, ettei ole oikein jatkaa sitä, kun toinen on mukana muutenkin kuin pelkässä hengailumielessä.

Niin, MYÖS siksi. Onhan lopettamiseen muitakin syitä. Kuten se, etten pidemmän päälle voi tapailla ihmistä johon en ole tarpeeksi ihastunut. En sittenkään, vaikka tapailu olisikin pelkkää kevyttä hengailua, mitä se nyt tällä kertaa olikin. Jonkin aikaa sellaista voi jatkaa jos viihtyy vastapuolen kanssa, mutta ennen pitkää tulee raja vastaan. Silloin koko tapailusta katoaa pointti, ja se alkaa ahdistaa sekä painostaa. Siinä vaiheessa se on lopetettava, oli toinen sitten kuinka mukava tyyppi tahansa.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Raja olisi saattanut tulla vastaan vasta myöhemmin, jos toisen osapuolen kanssa todella viihtyisi ihan hirmu hyvin. Nyt oli kyllä useimmiten kivaa, mutta häiritsihän mua melkoisesti vastapuolen hiljaisuus. Ehdittiin hengata yhdessä kaksi ja puoli kuukautta, ja siinä ajassa toisen seuran pitäisi kyllä tuntua jo luontevalta. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan lähes aina oli hitusen vaikea olo. Ei useinkaan kovin merkittävästi, mutta vähän kuitenkin, ja lopulta se vähänkin oli liikaa. Mä tykkään puhua ja vaikka toki hiljaisuuskin on välillä ihan tervetullutta, en halua olla ainoa joka on äänessä. Haluan vastavuoroista keskustelua, ja lopulta ilman sitä mistään ei tule mitään. Selvästikään kemiamme eivät tässä suhteessa kohdanneet lainkaan, tai jos kohtasivat, niin hyvin huonosti. Persoonamme taisivat alunperinkin olla liian suuressa ristiriidassa keskenään. Vähään aikaan se ei liikaa haitannut homman toimivuutta, mutta kuten sanottu, jossain kulkee raja, ja nyt se kulki tässä.

Vastapuoli tietää jo, että tapailumme on tullut tiensä päähän. Silti näemme vielä huomenna ja puhumme asiat halki. Ihan hyvä kyllä sinänsä. Toivon vain etten liikaa loukkaa sitä toista tällä. Juttujen lopettaminen ei ole kivaa, mutta eipä väistämättömän pitkittämisessäkään mitään järkeä ole.

...kohti uusia pettymyksiä! ;)


On se kumma...  4

...että jonkun biisin voi kuulla vaikka kuinka monta kertaa ajattelematta sen sanoja. Ja sitten yhtäkkiä ne iskostuvat tietoisuuteen ja niistä löytää hyvin paljon itseään. Näin kävi nytkin:

Lauri Tähkä - Katajapuu

Katajapuu, matala puu
Katajapuu, matala puu
Katajapuu, se on matala puu
Ja juuret on mullan alla

Voi niitä tunteja tuhansia,
Joita vierelläs oon maannut
Voi niitä sanoja rakkahia,
Joita oon mä kuulla saanut
Sinä mun kultainen Siru
Minä pikku pirusi
Sinä rakastit minua
Ja minä petin sinua

kertosäe

Samallaanen syrän on
Samallaanen syrän on
Samallaanen syrän on pojalla katalalla

Kun koko maailma tarjolla on
Olla en voi kauan
Surulliselle Sirulleni tämän laulun laulan

kertosäe

Samallaanen syrän on
Samallaanen syrän on
Samallaanen syrän on pojalla kavalalla
Pojalla katalalla


Se on loppu ny!  3

Viimeisen työpäivän viimeiset hetket käsillä. Jotenkin käsittämätöntä, että tosiaan nyt lopetan täällä. No, eihän tässä viiden kuukauden työjaksossa oikeastaan ollut kyse muusta kuin venyneestä kesätyöstä, mutta kun kaiken kaikkiaan olen parin vuoden sisällä ollut täällä noin 11 kuukautta, tuntuu hiukan oudolta nyt lopettaa. Varsinkin, kun täällä olen ollut töissä paljon enemmän kuin missään muualla. Paluu tietysti saattaa tapahtua jossain vaiheessa, mutta tuskinpa ainakaan ihan vähään aikaan.

Ihan hyvillä mielin silti lähden. Ovathan nyt edessä uudet haasteet, joihin olenkin jo päässyt kiinni ihan kivasti. On tosi hienoa päästä eteenpäin toimittajuuden saralla, ja uudet kuviot todella motivoivat ihan eri tavalla. Nykyinen (kohta entinen) pomo eilen vihjasi, että voisin tännekin tehdä vastaisuudessa avustajana juttuja, mutta rehellisesti sanoen mä en tiedä, haluanko. Tämä nimittäin on niin nähty, ja mua ihan todella kiehtoo tehdä nyt ainakin välillä (pelkästään) muualle. Ajattelin ehkä nykyisen avustajuuden lisäksi hakea muuallekin, mutta se on vasta ihan vain suunnitteluasteella. Just tällä hetkellä keskityn mieluiten hoitamaan itseni kunnolla sisään tuohon uuteen duunikuvioon.

Eilen käytiin työpaikan piikkiin syömässä lähtöni "kunniaksi" ja sain myös taulun sekä pullon hyvää viiniä. Nam nam. Ja taas mua yritettiin puhua hakeutumaan tv-puolelle. Mulla kun kuulemma olis niin hyvät edellytykset ja muuta lässytystä. Mutta kun en vain tunne kiinnostusta siihen. Tietenkään koskaan ei kannata sanoa ´ei koskaan`, mutta ainakin tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa haluan keskittyä lehtihommiin. Se on mun juttu, ihan täysin. :) Juu, ja nyt joku mut tunteva ajattelee, että näinköhän, kun puoli vuotta sitten olin hakeutumassa mielenterveystyöhön. No, myönnettäköön tässä nyt julkisesti, että se oli yksi järjetön päähänpisto jonka keksin lähinnä turhautuneisuuttani. Se meni kyllä ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Toimittajuudesta olen haaveillut ala-asteelta asti ja aion haaveilla tulevaisuudessakin. Tosin nykyisin ei onneksi tarvitse enää pelkästään haaveilla. :)

No niin, hyvästi työpaikka, minä lähden seikkailemaan. ;)


Listausta  4

Yritin äsken miettiä, valitanko vai iloitsenko blogiini. Tämä päivä kun on ollut sekä huono että hyvä. Katsotaanpa...

Huonoa tässä päivässä:

- viime yön kolmen tunnin unten aiheuttama suunnaton väsymys ja huonovointisuus
- ilmalämpöpumpun lakko; kodissani on aivan älyttömän kylmä
- työkaverin kiukuttelu jostakin tuntemattomasta syystä
- edelleen jatkuva kännykättömyys
- yksityisyyden menettäminen työpaikalla viimeiseksi viikoksi (joku kuvaajaharjoittelija valtasi puolet huoneestani)
- yleinen saamattomuus

Hyvää tässä päivässä:

- eräs pelkäämäni asia meni paljon paremmin kuin uskoin
- sain uuden toimeksiannon työrintamalla...
- ...sekä hyväksyntää ja positiivista palautetta eräille uusille aiheilleni
- ostin uuden laukun
- näin hyvän kaverin jonka kanssa tuli taas naurettua paljon

Joo´o, kyllä se vaakakuppi taitaa kuitenkin kallistua positiivisen puolelle. Nimittäin esimerkiksi nuo työjutut merkkaavat mulle ihan älyttömän paljon. Se seikka sekä kaverin ja uuden laukun aiheuttama riemu riittävät peittoamaan väsymyksen, puhelinpuutteen, kylmyyden ja huonovointisuuden. :)


Ryöstö :(  3

Hyvä kaverini on kaupassa töissä ja se kauppa ryöstettiin eilen. Paikalla oli vain kaksi työntekijää: tämä ystäväni kassalla ja sitten toinen joka oli sillä hetkellä takahuoneessa. Asiakkaita oli aika paljon, sillä ryöstö tapahtui vain vähän ennen sulkemisaikaa. Joku mies oli juossut sisään, huutanut tekevänsä ryöstön ja veistä heilutellen komentanut asiakkaat lattialle makaamaan. Sitten se oli hypännyt kassan päälle ja edelleen veitsellä uhaten käskenyt ystävääni latomaan rahat muovikassiin. Rahat saatuaan se pakeni, ja sitten joku soitti paikalle poliisin.

Kaverini oli tietysti aivan järkyttynyt ja itki aika pitkään sen jälkeen. Kun se soitti mulle, kuulin ensimmäisestä sanasta että jotain pahaa on tapahtunut. Poliisikuulusteluiden jälkeen ystäväni ja kaupan toinen työntekijä vietiin kriisiapuun, joka tosin oli ainakin ystävälleni kuulemma aika turha. Lääkäri oli kuitenkin kieltänyt olemasta iltaa yksin ja niinpä kaveri pyysi, josko voisin olla hänen kanssaan. Olin sillä hetkellä O:n seurassa, mutta lupasin lähteä kaupunkiin häntä tapaamaan ja niin sitten vierähti ilta eräässä pubissa istuessa ja ryöstöä ruotiessa. Puhuttiin me toki muustakin, mutta olihan se aihe luonnollisesti päällimmäisenä mielessä.

Voin vain kuvitella, miten kamala tuollainen tilanne voi olla, kun itse olin melko paniikissa jo kerran Italiassa sattuneen ryöstöyrityksen jälkeen. Tehtiin sekin puukon kera, mutta silloin sentään oli mahdollisuus juosta karkuun, kun taas kaupan kassalta ei juuri pääse liukenemaan minnekään. Jos tietäisi, että tuollainen ryöstäjä on vain joku rahanahne hyypiö, ei se ehkä pelästyttäisi yhtä paljon, mutta kun eihän noista koskaan voi mennä takuuseen vaikka olisivat joissakin aineissa. Ja ystäväni mukaan tuo kyseinen ryöstäjä oli todella aggressiivisen ja sekavan oloinen, joten silloin vaaratilanne on jo ihan toinen. Onneksi kuitenkaan ei sattunut henkilövahinkoja.

Nyt me lähdetään kaupungille syömään ja ehkä puimaan asiaa vielä vähän lisää.


En mä rakastunut nyt ole...  5

...mutta ainakin osittain tämän biisin sanat osuvat vähän liian hyvin omaan elämääni. Olen kuullut biisin vaikka kuinka monta kertaa, mutta nyt vasta tajusin. Juu, ja ylitulkitsijoille tiedoksi; en mä eroa hoida nussimalla toista, eikä tätä nyt muutenkaan pidä ihan kirjaimellisesti ottaa. :)

Zen Cafe - Rakastunut taas

Sä löysit monta miestä
mutta kukaan niistä
ei jäänyt pidemmäksi aikaa
sua alkoi ärsyttää niistä jokainen
ja viimeistään puolen vuoden jälkeen
mistä ne puhuu
kuinka ne liikkuu
mistä ne pitää
ja mistä ei

Sä hoidit eron vaikka nussimmalla toista
kun kiinni jäit niin suhde loppui
et ollut pahoillasi
pääsit helpommalla
sut jätettiin ja jätkä mietti
mistä sä puhuit
kuinka sä liikuit
mistä sä pidit
ja mistä et

Nyt olet rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
nyt olet rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
päin helvettiä

Sä löysit monta miestä
mutta kukaan niistä
ei jäänyt pidemmäksi aikaa
ensin hurmaannut
olit täysin myyty
lätkäännyit ja tahdot tietää
mistä se puhuu
kuinka se liikkuu
mistä se pitää
ja mistä ei

Nyt olet rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
rakastunut taas
rakastunut taas
rakastunut taas
nyt olet rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
päin helvettiä

Sä löydät aina miehen
katseesi on runsas
ja liikkuu lantiolta silmiin
kysyt voiko käyttää sinut läpi illan
kun löytyis sylillinen aikaa

Nyt olet rakastunut taas
rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
olet rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
päin helvettiä

nyt olet rakastunut taas
ja annat kaiken mennä
rakastunut taas
ja annat kaiken mennä


Työn raskaan raataja...  1

Rankka viikko takana ja vielä toinen edessä. Alkoi nimittäin tuo TS:n avustajuus päällekkäin päivätyön kanssa. Lopetan toisen työn vasta ensi viikon jälkeen, joten tämän viikon tein kumpaakin, ja ensi viikon sitten vielä myös. Jotenkin kuvittelin ettei avustaminen teetä juurikaan työtä; kunhan tekee jutun silloin tällöin. Mutta kun lisäksi pitää kehittää ne juttuaiheetkin, ja sehän se vasta työlästä on. Kyllähän mulla aiheita olisi, mutta sekin on aika tarkkaan rajattua, minkä tyylistä voi tehdä. Se sulkee siis aika paljon pois. Iso osa työtä onkin sitä, että surffailen tuntikausia netissä metsästämässä aiheita. Onneksi sentään lehden puoleltakin tulee toimeksiantoja ettei ihan kaikkea tarvitse itse kehittää. Ja kyllähän tämä tästä ensi viikon jälkeen helpottaa. Nyt vaan on aika kuitti olo kun on normaalin työpäivän päälle pitänyt kotona etsiä aiheita, työstää niitä ja kirjoittaa juttuja. Välillä on tuntunut jokseenkin loppuun ajetulta, kun on päivän aikana istunut koneen ääressä ehkä sellaiset 10-12 tuntia. Ihme että siinä tilassa ylipäänsä vielä syntyy jotain tekstiä.

Mutta voi sitä iloa ja riemua, kun epätoivoisen etsinnän päätteeksi tosiaan löytää jonkin julkaisukelpoisen aiheen. Silloin sitä tuntee itsensä NIIN onnistuneeksi, hyväksi ja fiksuksi. :D Tämän päivän saldo on kolmesta neljään aihetta (yhden kelvollisuudesta en ole varma), ja se on aika hyvin. Joskus kun ei löydä mitään vaikka kuinka hakisi.

Nyt tuntuu etten pysty enää kirjoittamaan muusta kun töistä; on ilmeisesti jäänyt vähän päälle se osa-alue. Varmaan näen untakin epätoivoisesta googlettamisesta. :P



Edellinen