Päätin lopettaa tapailusuhteen, jota olen ylläpitänyt jo aivan liian kauan. Lähes koko ajan on ollut suhteellisen selvää ettei siitä tule mitään vakavampaa, sillä vaikka pidänkin tyypistä, en ole tarpeeksi ihastunut. Mulle on tyypillistä jalat alta -fiilis ihastuessani, joten jos niin ei käy, juttu on tuomittu hiipumaan ennen pitkää. Tämän siis tiedostin jollain tasolla koko ajan, ja toki siitä informoin toista osapuoltakin. Hän silti siitäkin huolimatta taisi suhtautua muhun niin, että ajan kanssa jutusta voisi kehittyä jotakin suurempaa. Luulin aika kauan että hän on samoilla linjoilla kuin itsekin olen, mutta asian oikea laita valkeni pikkuhiljaa. Ja nyt siis lopetan jutun myös siksi, ettei ole oikein jatkaa sitä, kun toinen on mukana muutenkin kuin pelkässä hengailumielessä.
Niin, MYÖS siksi. Onhan lopettamiseen muitakin syitä. Kuten se, etten pidemmän päälle voi tapailla ihmistä johon en ole tarpeeksi ihastunut. En sittenkään, vaikka tapailu olisikin pelkkää kevyttä hengailua, mitä se nyt tällä kertaa olikin. Jonkin aikaa sellaista voi jatkaa jos viihtyy vastapuolen kanssa, mutta ennen pitkää tulee raja vastaan. Silloin koko tapailusta katoaa pointti, ja se alkaa ahdistaa sekä painostaa. Siinä vaiheessa se on lopetettava, oli toinen sitten kuinka mukava tyyppi tahansa.
Eikä siinäkään vielä kaikki. Raja olisi saattanut tulla vastaan vasta myöhemmin, jos toisen osapuolen kanssa todella viihtyisi ihan hirmu hyvin. Nyt oli kyllä useimmiten kivaa, mutta häiritsihän mua melkoisesti vastapuolen hiljaisuus. Ehdittiin hengata yhdessä kaksi ja puoli kuukautta, ja siinä ajassa toisen seuran pitäisi kyllä tuntua jo luontevalta. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan lähes aina oli hitusen vaikea olo. Ei useinkaan kovin merkittävästi, mutta vähän kuitenkin, ja lopulta se vähänkin oli liikaa. Mä tykkään puhua ja vaikka toki hiljaisuuskin on välillä ihan tervetullutta, en halua olla ainoa joka on äänessä. Haluan vastavuoroista keskustelua, ja lopulta ilman sitä mistään ei tule mitään. Selvästikään kemiamme eivät tässä suhteessa kohdanneet lainkaan, tai jos kohtasivat, niin hyvin huonosti. Persoonamme taisivat alunperinkin olla liian suuressa ristiriidassa keskenään. Vähään aikaan se ei liikaa haitannut homman toimivuutta, mutta kuten sanottu, jossain kulkee raja, ja nyt se kulki tässä.
Vastapuoli tietää jo, että tapailumme on tullut tiensä päähän. Silti näemme vielä huomenna ja puhumme asiat halki. Ihan hyvä kyllä sinänsä. Toivon vain etten liikaa loukkaa sitä toista tällä. Juttujen lopettaminen ei ole kivaa, mutta eipä väistämättömän pitkittämisessäkään mitään järkeä ole.
...kohti uusia pettymyksiä! ;)