Kurkunpääntulehdus, antibiootit ja puhekielto - näin paljon viisastuin lääkärikäynnin jälkeen. Puhekielto on sinänsä ihan yhtä tyhjän kanssa, kun ei mulla edes ole ääntä millä puhua. Ääni on täydellisen ja totaalisen mennyt. Kuiskata pystyis, mutta se kuulemma on tulehtuksen aikana puhumistakin pahempaa. Joten ei sitten edes kuiskita.
Aika turhauttavaa tää kyllä on, täytyy myöntää. Mä tykkään puhumisesta liikaakin, ja nyt sitten pitää olla ihan hissukseen. Ei voi soittaa kellekään eikä ole mitään järkeä lähteä esim. kahville kavereiden kanssa. Mitäpä mä siellä mykkänä tekisin. Ja kun on paha yskä ja muutenkin kipeä olo, ei kauheammin huvita mihinkään lähteäkään.
Ihmisten reaktiot on hassuja. Kuiskasin nopsaan lääkärin vastaanottovirkailijalle että ääni on mennyt enkä siis voi puhua. Se alkoi kuiskailla takaisin. :D Apteekin täti sitten taas alkoi puhua kovemmalla äänellä ja liioitellusti artikuloiden - aivan kuin mulla olisi kuulossa tai järjessä vikaa vain siksi, ettei ääni kulje. :)
Toivon todella ettei tää nyt kestä kovin kauaa. Muutaman päivän voi kuulemma hyvinkin ottaa ennen kuin pääsen taas puhumaan. En tykkää.