Cityparin elämää

Mun Galwayn aika alkaa olla lopuillaan. Huomenna on viimeinen paiva kurssilla. Ja sunnuntaina lahden pois. Nyyh. Melkein itketti eilen kun illalla kavelin merenrantaa pitkin ja kaikki naytti niin kauniilta. Sitten kun miettii, etta kohta joudun jattamaan hyvastit paitsi talle paikalle, myos kaikille ihanille ihmisille, kurkkua kuristaa kummasti. Veikkaanpa etta en ma niilta kyynelilta loppupeleissa pysty valttymaan.

Oon taas yksin asunnossani. Espanjalainen kamppakaveri pysyi taalla nelisen paivaa mutta lahti tanaan takaisin kotimaahansa. Sen piti olla taalla 12 viikkoa mutta ei se kuulemma pystynyt kun kaipasi maataan ja perheettaan niin. Se siis vetaisi about 6000 euroa kankkulan kaivoon. Ei pysty ymmartamaan. Kyllahan ma tiian etta espanjalaiset on melko perhekeskeisia ja etta taa oli sen eka kerta poissa kotoa, mutta silti, tytto on 26-vuotias ja toimii noin. Jotain itsenaisyytta vois peraankuuluttaa. Taalla sentaan on espanjalaisia vaikka kuinka, ja silla oli jo uusia ystaviakin. Kaiken lisaksi eilisiltana se pyysi mua pysymaan kotona sen kanssa koska se pelkasi olla yksin ilta-aikaan. Olin jaamassa kotiin muutenkin, joten siella ma olin itseani nelja vuotta vanhemman lastenvahtina. Huh.

Tuntuu kummalta ajatella etta viikon paasta oon Italiassa. Itse asiassa jo vajaan viikon, silla keskiviikkona on lahto. Se on sitten mun ja Johnin eka varsinainen yhteinen matka, vaikka John totesikin etta tavallaan mehan olla muuta tehtykaan kuin reissattu, silla aina kun nahdaan, toinen meista on vieraalla maaperalla. No, Italiassa ollaan sita molemmat.

Ja sielta sit takas Irlantiin. Koska Suomeen? En tiia.

Ai joo, sunnuntaina tapaan ekaa kertaa Johnin vanhemmat. Vahan niinQ janskaa.

Enpa sitten mennytkaan Inis Morille tanaan. Aamu oli sen verran nuhainen, yskainen, paansarkyinen ja kuumeinen, etta oli pakko jattaa se valiin. Koko paiva ulkona tassa kunnossa ei vain kaynyt painsa. Harmittaa, mutta elama on. Oonpahan ainakin kayny siella kerran. Ja ainahan voin menna ens viikonloppuna jos haluan.

Olo ei kylla ole vielakaan kehuttava. En edes muista millon ois viimeks ollut nain paha flunssa. Olin menossa ulos tanaan muiden kanssa mutta enhan ma nyt mee mihinkaan. Pakko koittaa ottaa iisisti jottei viimenen Galwayn viikko menis flunssan kourissa. Karsivallisyys todennakoisesti palkitaan, ja sitten voin taas menna menojani ens viikolla. Eihan tassa nyt oo kuin yks ilta kyseessa ja eilen viimeks olin ulkona. *Selittelee itelleen*

Eilen oli kylla kivaa joo vaikka aika flunssainen olin silloinkin. Oltiin ensin mun lahipubissa ja sitten toisaalla, livemusaa kumpaisessakin. Toisessa jopa rockia. \o/ Join ehkapa kolmisen juomaa, tanssin, juttelin, tutustuin pariin uuteen tyyppiinkin. Toinen on korealainen, ekaa kertaa Euroopassa nyt. Se kauhisteli eraisia faktoja Suomesta, seka myos kieltamme. Mutta oli tosi hauska jutella sen kanssa.

Sitten myohemmin ei ollut niin hauskaa kun kahden maissa siirryttiin bussiasemalla sanomaat heit saksalaisille. Siina kohtaa kun halasin Tillia, tuli oikeesti tippa linssiin. Joskus vaan ystavyyskemiat kolahtaa joidenkin ihmisten kanssa niin nopsaan ja niin totaalisesti, etta sitten on melko surullista, kun koittaa eron hetki. No, me nahdaan viela. Ma lupasin menna Hampuriin ja jos ma reissurintamalla jotain lupaan, sen myos pidan. Toinen vierailua odottava kohde on Espanja, jossa Fernando ja Remo asustavat melkein toistensa naapurissa, mutteivat tienneet toistensa olemassaolosta mitaan ennen tanne tuloa. Maailma on kumma. :)

Mun suunnitelma on siis parantua, ja sitten ottaa kaikki irti vikasta viikosta Galwayssa. Jonain iltana - ehka taas torstaina - kutsun jalleen ihmisia mun luo, ja pubeissakin varmaan tulee juostua. Haluun myos menna Greyhound racea eli koirien juoksukilpaa seuraamaan, soon aika iso juttu taalla ja niita ratoja on joka kaupungissa. Sitten ehka viikonloppuna meen Fernandon ja sen espanjalaisten kavereiden (jotka saapuvat tanne torstaina) kanssa kiipeilemaan jollekin kukkulalle. Se on kaikki mita tiedan aiheesta mutta lupauduin jo mukaan. :D Niin ja viikonloppuna on myos Galwayn Oyster Festival joten rientoja riittaa varmasti.

Mutta nyt tahan viikonloppuun ja kotia kohti, silla mun hoitaja saapuu ihan just.

Vitun flunssa. Nousi lieva lampo keskiviikkona, sit eilen kipeyty kurkku ja tanaan iski sit viela nuha ja loputon yskakin. Siita huolimatta en perunu eilisia illanistujaisia, noin 13 ihmista tuli mun luo ennen pubiin menoa. Oli kivaa, tarjolla oli salaattia ja patonkia ja muuta pienta, sit pubissa oli bandi soittamassa ja soittikin hyvin. Laulaja tuijotteli koko ajan sinne pain missa tanssahdeltiin mutta en tajunnut keta se kahteli ennen kuin sitten, kun ne lopetti ja se tuli juttelemaan. Kysyi nimea ja kotimaata ja tiedusteli, josko tulisin samaan paikkaan sunnuntaina. En lammenny. :)

Sain taas saattajan kotiovelle, ja sitten mua yritettiin suuteloida, mutta sanoin kiitos ei ja etta yrittaja tietanee, etten ole vapaalla jalalla. Tiesihan se ja pyyteli kovasti anteeks, ja armahdinkin hanet sitten. Ollaan ystavystytty taman ihmisen kanssa kovasti taalla ja vaikka tiedan, etta hanen puoleltaan ilmassa on pienta ihastustakin, tiedan myos, etta han haluaa olla ystava myos ja teki vain virhearvioinnin. Olen puhunut hanelle ongelmistani Johnin kanssa ja kaiketi han luuli, etta olen sen suhteen loppusuoralla. Ystavyys kuitenkin jatkuu ja se on hyva se, silla todella pidan tasta ihmisesta.

Aika on kulunut niin hirmu nopeaan. Nyt on enaa reilu viikko jaljella. Oon tutustunut mahtaviin tyyppeihin enka haluis taman loppuvan. Mutta taman viikonlopun aikana osa naista ihmisista on lahdossa. :( Till, Steffie, Therese ja Martin Saksasta seka Cornelia Sveitsista. Nyyh. Tanaan on viimeinen ilta kolmen ensimmaiseksi mainitun kanssa, joten menen ulos vaikka kuumeisena. Jotenkin tuntuu, etta talleen ollessa vieraassa maassa on jokseenkin helppo ystavystya ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. En oo koskaan muutamassa viikossa tuntenut tallaista yhteenkuuluvuutta jonkun kanssa. Siks onkin surullista, etta ne lahtevat. No, moon jo lupautunut kaymaan Saksassa, ja Espanjassa myos, jossa asuvat Fernando, Remo ja Celia - ihmiset joista myoskin todella pidan.

Kaikki nama pubi-illat, yhteiset paivat koulussa, sisapiirivitsit, lounaat, vakavat ja vahemman vakavat keskustelut (yks ilta huomasin keskustelevani rakkauden olemuksesta hyvin henkevaan savyyn Remon, Fernandon ja Tillin kanssa - kaikki enemman tai vahemman jurrissa), koomiset vaarinymmarrykset, retket, Irish dance -tunnit... voisin sanoa, etta taalla oon elanyt elamani onnellisinta aikaa, kuulosti suureelliselta tai ei.

Tuli sitten vahan ulkoiltua viikonloppuna. Torstaina oli se pubi-ilta, perjantaina olin parilla lahipubissa ja lauantaina juhlittiin sitten vahan pidemman kaavan kautta. Taalla tulee nahtavasti oltua melkoisesti yoelamassa, mutta hyvahan se vaan on, etta on yhteisia aktiviteetteja. :D

Lauantaina olin myos Connemaran kierroksella muutamien tuttujen kanssa. Satoi (jalleen) mutta en ma siita hairiinny. Nahtiin todella kauniita paikkoja ja vierailtiin yhdessa jarvien ja vuorten ymparoimassa luostarissa. Tykkasin siita paljon.

Ja Johninkin kanssa ollaan jo sovittu se riita. Se tuli tanne perjantaina ja silloin juteltiin kasvotusten, vaikkakin olin jo paattanyt antaa sille anteeksi vahan aiemmin. Se antoi mulle tullessaan jotain todella kaunista, kuoren jonka paalla luki "50 things I love about you", ja kuoressa oli 50 paperilappusta joissa jokaisessa luki jotain, pienia ja isoja kauniita asioita. Tajusin taas kerran etta se todella on lasna kun me ollaan yhdessa, se huomaa asioita joita en edes itse ole tiennyt itsestani. Ja niista sanoista, joilla se havaintojaan kuvaili, tajusin etta se tuntee mut paremmin kuin tiesinkaan.

Tanaan on hieno ilma. Aurinko paistaa ja taivas on sininen. Ajattelin seuraavaksi kavella kotiin, syoda jotain, sitten...jotain. Illalla mennaan pubiin muutamien ihmisten kanssa - vain yhdelle/kahdella - ja kenties naen jonkun niista jo aiemminkin.

Mika Suomi?

Uusia tuttavuuksia muun muassa Sveitsista, Itavallasta, Saksasta, Brasiliasta, Espanjasta ja tietty Irlannista, paljolti Bulmersia, irkkumusiikkia, tanssia... Sita oli eilinen. Oli aivan loistava ilta, sanoisin. Olin todella hyvalla tuulella kotiuduttuani joskus kolmen maissa, ja oon yha - darrasta huolimatta. Ens torstaina uusiks.

Raportoin myohemmin lisaa.

Tanaan nayttaa menevan kaikki pieleen. Aamulla herasin liian myohaan, oli hirmu kiire, mutta sain kuitenkin itseni lahtokuntoon ajoissa. Olin just avaamassa ulko-ovea kun tajusin, etta ulkona sataa melkoisen rankasti. No, mitapa siita, onhan mulla sateenvarjo - tai niin luulin. Ympariinsa santailyn jalkeen oivalsin ettei olekaan, etta olen hukannut sen, etta taisin jattaa sen yhteen kahvilaan eilen. No, eipa auttanut muu kuin sannata sateeseen varjotta. Olin lahes puolimatkassa kun tajusin, etta laukku tuntuu kumman tyhjalta. Ja samassa tajusin, ettei mulla ole tarvittavaa kirjaa, ei monisteita, ei vihkoa, ei mitaan. Siispa tein tayskaannoksen ja juoksin takaisin kampalle. Kahmin kirjat sun muut mukaani ja sitten vuoroin kavelin ja vuoroin juoksin halki Galwayn ainaisen sateen. Lopulta saavuin koululle myohassa ja litimarkana. Luokkaan mennessani totesin Seanille vain etta "Sorry I'm late but I think I got my punishment". Yksi silmays riitti ja se tajusi, mita tarkoitin. Suorastaan valuin vetta.

Siita asti oonkin ollut suhteellisen kohmeissani taalla. Vaatteet ei ole kuivat vielakaan. Ja sain lisaa epaonnea kontolleni kun vilkaisin sahkopostiani ja havaitsin TS:lta saapuneen mailin: haluavat yhden artikkelin tanaan. Tiedan etta lupasin kirjoittaa sen pian, mutten tiennyt etta ne tarvii sen nain pian. Joten se, mita tanaan tulen tekemaan, on kavely kotiin ja sitten armoton kirjoittaminen, jonka jalkeen tallennan jutun muistitikulle ja menen nettikahvilaan lahettamaan sen. Tai vaihtoehtoisesti vain noudan lapparin kotoa ja tulen kirjoittamaan tanne koululle, taalla kun on langaton netti ja voi olla, etta tarvitsen kirjoittaessanikin nettia enka vain lahettaessani juttua. Motivaatio tahan kaikkeen on just nyt pyorea nolla, mutta girl has to do what girl has to do.

Onneks huomenna on pubi-ilta. Bulmers, taalta tullaan.

Mun asunnossa kummittelee. Joka ilta kuuluu pauketta sielta taalta ja lauantaina lammitin meni itestaan paalle. Tai sit se on vaan puutalon aantelya ja oma jalka joka osui lammittimen katkaisijaan. Tai sitten ei... Kummitus taitaa kuitenkin tykata musta kun ei sen enempaa hairikoi.

Eilen ajettiin Cliffs of Moherille. Tuuli ei ollut paha ollenkaan (kuten viime kerralla) joten uskaltauduttiin alueille joille ei oikeestaan saisi eksya. Siella oli aika huimaa.

Kirjotan myohemmin lisaa viikonlopusta, mutta kaikin puolin vietin antoisaa laatuaikaa. Torstai oli koulun pubi-ilta ja perjantai kului samoissa merkeissa Johnin kanssa. Lauantai oli laiska paiva: nukkumista ja seksia. Enemman jalkimmaista.

Moon aika hyvin unohtanut Suomen.

Kavelin eilen paljon, noin 3,5 tuntia ja kilometreja varmaan parisenkymmenta. Piti vain kayda tsekkaamassa juoksumahikset merenrannassa, mutta sitten nainkin Salthillin haamottavan edessa, joten paatin kavella katsastamaan paikan. Mutta kun paasin sinne, nain edessa sellaisia maisemia, etta oli pakko jatkaa lahemmas niita kukkuloita. Kavelin ja kavelin, kunnes nain kyltin, joka mainosti Hotel Connemaran sijaitsevan kahdeksan kilometrin paassa. Tiedan ettei Connemara ole ihan nurkan takana, joten siina kohtaa paatin kaantya takaisin. Olin muuten hieman poikki, kun lopulta kotiuduin. Ei se kavelyvauhtikaan meinaan ihan hidas ollut. No, joo, en sitten mennyt juoksemaan enaa illemmalla. Mutta oli kylla ihan huippua vaellella rantaa pitkin; tuuli ja vaahtopaat ja kaikki.

Taidan nyt menna taas opiskelemaan. Myohemmin tiedossa leffa ja huomenna pubiin. Jee.

Koulun koneella hetkisen.

Kosteeta on ja vilposaa, mutta ei haittaa. Meen kohta meren rantaan; ei oo pitka matka, kun koko kaupunki on rannassa. Tuoksuu vapaudelta.

Eilen tuntui ekaa kertaa, etta oikeestaan olen jossain poissa. Dublinissa se tunne oli vahan kadoksissa, kun se on aika tuttu paikka, ja kun viela olin niin tuttujen ihmisten kanssa, Johnin ja veljen ja sen vaimon. Jotenkin myos kaiken muutto- ja tyohassakan jalkeen oli vaikea mieltaa olevansa kaukana siita kaikesta. Silti oli kivaa kayda taas Dublinissa. Perjantaina hengattiin vain veljen luona ja kavaistiin parilla lahipubi The Goatissa. Lauantaina mentiin Howthiin, moikattiin taas hylkeita ja syotiin fish & chipsit tyylikkaasti puiston penkilla. Illalla oltiin vahan pubeilemassa. Eilen sitten lahdettiin siina joskus iltapaivalla ajelemaan Galwayta kohti.

Ja Galwayssa siis olen nytkin. Eilen illalla kun tanne paastiin, tuntui tosiaan ekaa kertaa etta tosiaan oon jossain. Ja Irlanti-tunne vain voimistui kun aistin Galwayn sateet ja tuulen, hehee. Mun kamppa on aivan loistava, semmonen pieni talo. Siella on ihana viihtyisa olohuone takkoineen, tilava keittio, sit ylhaalla on kylppari ja mun huone. Toinen makkari on myos, mutta ainakaan viela sinne ei ole tullut ketaan majoittumaan, joten koko lukaali on talla hetkella mun kaytossani. Siksipa kun eilen saavuttiin tanne niin myohaan, jai John yoksi sinne mun kanssa, kun muutoin sen ois pitanyt ajaa viela eilen illalla Corkiin. Niinpa se lahti vasta tanaan aamulla.

Tavallaan on jo vahan ikava J:ta, vaikka kylla tykkaan olla taalla omissa oloissani ja sita koko ajan oon halunnutkin. Mutta oon ma kuitenkin joka tavalla niin onnellinen taalla; ei oo enaa ollenkaan sita ahdistunutta ja jumittavaa fiilista kuin mita Suomessa oli. Kun vaellan taalla varikkailla kaduilla vuoroin sateessa ja vuoroin paisteessa - aina kuitenkin tuulessa - tuntuu vain niin levolliselta. Kaipasin sita ja odotin, ja nyt sain sen. Ehanata.

Koulukin on kiva. Tapasin ihmisia vaikka mista, ja moon siella oikea eksoottisuus, kun kaikista on niin jannaa etta oon Suomesta. Hihhih. Ihan kuin oltais jossain kauempanakin kuin Irkuissa. Mutta kaiken kaikkiaan havaitsin ko. paikan mukavaksi. Torstai on koulun yleinen pubi-ilta - sita odotellessa.

Mulla nayttais olevan ihan oma pikku elama taalla nyt hetken. Kaukana kaikesta ja kaikista. Tekee hirmu hyvaa. Sanoinko jo, etta oon onnellinen? Oon.