Kuka voisi kellot seisauttaa?

Vitun flunssa. Nousi lieva lampo keskiviikkona, sit eilen kipeyty kurkku ja tanaan iski sit viela nuha ja loputon yskakin. Siita huolimatta en perunu eilisia illanistujaisia, noin 13 ihmista tuli mun luo ennen pubiin menoa. Oli kivaa, tarjolla oli salaattia ja patonkia ja muuta pienta, sit pubissa oli bandi soittamassa ja soittikin hyvin. Laulaja tuijotteli koko ajan sinne pain missa tanssahdeltiin mutta en tajunnut keta se kahteli ennen kuin sitten, kun ne lopetti ja se tuli juttelemaan. Kysyi nimea ja kotimaata ja tiedusteli, josko tulisin samaan paikkaan sunnuntaina. En lammenny. :)

Sain taas saattajan kotiovelle, ja sitten mua yritettiin suuteloida, mutta sanoin kiitos ei ja etta yrittaja tietanee, etten ole vapaalla jalalla. Tiesihan se ja pyyteli kovasti anteeks, ja armahdinkin hanet sitten. Ollaan ystavystytty taman ihmisen kanssa kovasti taalla ja vaikka tiedan, etta hanen puoleltaan ilmassa on pienta ihastustakin, tiedan myos, etta han haluaa olla ystava myos ja teki vain virhearvioinnin. Olen puhunut hanelle ongelmistani Johnin kanssa ja kaiketi han luuli, etta olen sen suhteen loppusuoralla. Ystavyys kuitenkin jatkuu ja se on hyva se, silla todella pidan tasta ihmisesta.

Aika on kulunut niin hirmu nopeaan. Nyt on enaa reilu viikko jaljella. Oon tutustunut mahtaviin tyyppeihin enka haluis taman loppuvan. Mutta taman viikonlopun aikana osa naista ihmisista on lahdossa. :( Till, Steffie, Therese ja Martin Saksasta seka Cornelia Sveitsista. Nyyh. Tanaan on viimeinen ilta kolmen ensimmaiseksi mainitun kanssa, joten menen ulos vaikka kuumeisena. Jotenkin tuntuu, etta talleen ollessa vieraassa maassa on jokseenkin helppo ystavystya ihmisten kanssa, jotka ovat samassa tilanteessa. En oo koskaan muutamassa viikossa tuntenut tallaista yhteenkuuluvuutta jonkun kanssa. Siks onkin surullista, etta ne lahtevat. No, moon jo lupautunut kaymaan Saksassa, ja Espanjassa myos, jossa asuvat Fernando, Remo ja Celia - ihmiset joista myoskin todella pidan.

Kaikki nama pubi-illat, yhteiset paivat koulussa, sisapiirivitsit, lounaat, vakavat ja vahemman vakavat keskustelut (yks ilta huomasin keskustelevani rakkauden olemuksesta hyvin henkevaan savyyn Remon, Fernandon ja Tillin kanssa - kaikki enemman tai vahemman jurrissa), koomiset vaarinymmarrykset, retket, Irish dance -tunnit... voisin sanoa, etta taalla oon elanyt elamani onnellisinta aikaa, kuulosti suureelliselta tai ei.