Se on loppu ny!

Viimeisen työpäivän viimeiset hetket käsillä. Jotenkin käsittämätöntä, että tosiaan nyt lopetan täällä. No, eihän tässä viiden kuukauden työjaksossa oikeastaan ollut kyse muusta kuin venyneestä kesätyöstä, mutta kun kaiken kaikkiaan olen parin vuoden sisällä ollut täällä noin 11 kuukautta, tuntuu hiukan oudolta nyt lopettaa. Varsinkin, kun täällä olen ollut töissä paljon enemmän kuin missään muualla. Paluu tietysti saattaa tapahtua jossain vaiheessa, mutta tuskinpa ainakaan ihan vähään aikaan.

Ihan hyvillä mielin silti lähden. Ovathan nyt edessä uudet haasteet, joihin olenkin jo päässyt kiinni ihan kivasti. On tosi hienoa päästä eteenpäin toimittajuuden saralla, ja uudet kuviot todella motivoivat ihan eri tavalla. Nykyinen (kohta entinen) pomo eilen vihjasi, että voisin tännekin tehdä vastaisuudessa avustajana juttuja, mutta rehellisesti sanoen mä en tiedä, haluanko. Tämä nimittäin on niin nähty, ja mua ihan todella kiehtoo tehdä nyt ainakin välillä (pelkästään) muualle. Ajattelin ehkä nykyisen avustajuuden lisäksi hakea muuallekin, mutta se on vasta ihan vain suunnitteluasteella. Just tällä hetkellä keskityn mieluiten hoitamaan itseni kunnolla sisään tuohon uuteen duunikuvioon.

Eilen käytiin työpaikan piikkiin syömässä lähtöni "kunniaksi" ja sain myös taulun sekä pullon hyvää viiniä. Nam nam. Ja taas mua yritettiin puhua hakeutumaan tv-puolelle. Mulla kun kuulemma olis niin hyvät edellytykset ja muuta lässytystä. Mutta kun en vain tunne kiinnostusta siihen. Tietenkään koskaan ei kannata sanoa ´ei koskaan`, mutta ainakin tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa haluan keskittyä lehtihommiin. Se on mun juttu, ihan täysin. :) Juu, ja nyt joku mut tunteva ajattelee, että näinköhän, kun puoli vuotta sitten olin hakeutumassa mielenterveystyöhön. No, myönnettäköön tässä nyt julkisesti, että se oli yksi järjetön päähänpisto jonka keksin lähinnä turhautuneisuuttani. Se meni kyllä ohi yhtä nopeasti kuin tulikin. Toimittajuudesta olen haaveillut ala-asteelta asti ja aion haaveilla tulevaisuudessakin. Tosin nykyisin ei onneksi tarvitse enää pelkästään haaveilla. :)

No niin, hyvästi työpaikka, minä lähden seikkailemaan. ;)