Aakkostelu on vähän jumittanut, mutta jatkuu nyt:
T = tunteikkuus
Olen monesti pohtinut, että olisi varmaan helpompaa olla vähän vähemmän tunteva ihminen. Mutta yhtä monta kertaa olen todennut, että siten jäisin myös paitsi paljosta. Se, että reagoi tuntein lähes kaikkeen ja kaikkiin, ottaa paljon, mutta antaa myös. Ja lopulta kai mieluummin kuitenkin olen tällainen syvästi ja vivaihteikkaasti tunteva, kuin tasaisempi tallaaja. Tai no, mistäs minä tiedän, kun olen aina tällainen ollut.
Tunteikkuuteeni kuuluu myös se usein ikäväkin puoli, että tunnetilat vaihtuvat nopeasti. Yhden päivän aikana voin helposti liidellä korkeuksissa, ryömiä rapakossa ja kaikkea siltä väliltä. Tulistun hetkessä, mutta lepyn myös. Ihastun ja sitten vihastun - tai päinvastoin. Itku voi muuttua nauruksi ja nauru itkuksi. Ja niin edelleen. Sinänsä pienetkin asiat voivat joskus saada tunne-elämäni pois tolaltaan.
Usein ihmisiltä kysytään, oletko järki- vai tunneihminen. Usein myös sanotaan, ettei asiaa voi sillä tavalla jaotella. Mielestäni kyllä voi. Ja minä ainakin lukeudun tunneihmisiin. Vastoin järkeni ääntä voin toimia helpostikin, mutta tunteita tulee harvemmin vastustettua. Jos joku tuntuu pahalta tai ahdistaa, en voi tehdä sitä. Jos taas joku tuntuu hyvältä, useimmiten teen sen piittamatta järkisyistä tai ympäröivistä odotuksista ja normeista. Tämä ei toki tarkoita sitä, ettenkö pyrkisi huomioimaan myös muiden ihmisten tunteita. Pyrin, mutta en silti sivuuta omiani. Se aiheuttaisi vain mieletöntä ahdistusta.
Tiedättekö mikä on absurdia? Se, että tunteikkuuteni on joskus nähty tunteettomuutena. Näin on käynyt lähinnä tilanteissa, joissa olen vain rehellisesti seurannut tunteitani - niitä nopeasti muuttuviakin.
8 kommenttia
Satu
25.2.2008 23:32
Hyvin arvattu; harkitsin sitä, mutta päädyin kääntämään sen ruotsiksi ja siis jättämään vasta Å:n kohdalle. :)
Ensimmäisessä lauseessa olen aistivinani sarkasmia. Siinäs näet, en voi enää ottaa mitään sanomaasi vakavissani. :/
Vastaa kommenttiin
Satu
25.2.2008 23:42
Luin viimeisestä lauseesta ensin että mukava.
Vastaa kommenttiin
-Hearthawk-
25.2.2008 23:42
Vähän sama juttu mulla, et kun on tunteikas ja herkkä niin myös ne fiilikset vaihtelee paljonkin.
Menee silleen ihan äärilaidasta toiseen.
Hirveen iloinen joskus ja sitten taas kuoleman surullinen toisinaan. En tiedä näkyykö se keskusteluissa, taitaa kyllä näkyä.
Vastaa kommenttiin
Satu
25.2.2008 23:45
Äärilaidasta toiseen, tosiaankin. Se on joskus vähän rasittavaa itselle ja toki voi olla sitä lähipiirillekin...
Vastaa kommenttiin
Satu
26.2.2008 00:17
Kiitos tästä tiedosta. En siis ole (vielä) pystyyn kuollut. :P
Vastaa kommenttiin
Satu
26.2.2008 10:29
HP: Se on hyvä se. :)
sade: Samoin. Mut on leimattu monesti vain siksi, etten tunnesyistä ole kyennyt tekemään jotain. Ehkä kaikki eivät ahdistu asioista samalla tavalla tai ehkä kaikille ei ole niin vaikeaa tehdä asioita vaikka ne pahalta tuntuisivatkin, mutta mä en siihen useinkaan vain kykene. Jos sitten sen perusteella olen jonkun mielestä kylmä, niin enpä kauheasti jaksa välittää.
Omia tunteita todellakin on vaikea pukea sanoiksi...itselleenkään. Parisuhteissakin olen aiheuttanut jos jonkinlaista kummastelua, mutta yleensä yritettyäni aikani selittää käytöstäni, olen luovuttanut. Miksipä sitä loputtomii tarvitsisikaan selitellä.
Toi on kanssa niin totta, mitä sanot itsensä uneen itkemisestä jne. Aamulla taas voi tuntua naurettavalta se yöllinen purkaus, vaikka se silloin olisi ollut tosinta totta. :)
Vastaa kommenttiin
Satu
26.2.2008 13:37
Kyl mää tajuan. :)
Ailahtelevaisuus on tosiaan myös hyvä juttu, sillä kuten sanoit, pahatkin tunteet jäävät helposti taakse. Mä voin vetää aivan tajuttomat kilarit jostain, lähteä sitten lenkille ja palatessani olla autuaasti unohtanut koko jutun. Exä ei aina pysynyt ihan perässä tässä. :D
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:05
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin