Aakkostelua, osa 5

Miksi on niin vaikea saada mieleensä tietyllä kirjaimella alkavia sanoja juuri silloin, kun niitä pitäisi keksiä? Varmasti näihinkin aakkosiin tulee laitettua monta sellaista sanaa, jonka olisi voinut korvata osuvammalla, mikäli vain olisi tullut mieleen. No mutta, eessä mennään:

E = ei

On hyvä osata sanoa `ei`. Uskoakseni hallitsen tuon taidon yleisesti ottaen ihan hyvin. Mikäli en halua jotain, osaan kyllä kieltäytyä. Silti joidenkin asioiden ja tilanteiden osalta tätäkin taitoa olisi varaa parantaa. Nimittäin silloin, kun periaatteessa jokin asia sopii, ja jota ehkä haluankin, mutta jolle ei oikein olisi aikaa tai jaksamista, saatan lipsua myöntävän vastauksen puolelle, vaikka pitäisi kieltäytyä. Tämä koskee esimerkiksi työasioita, mutta myös joitakin muita juttuja. Eli tavallaan on kyse siitä, että pitäisi paremmin osata sanoa `ei` myös itselleen.

Pitäisi tajuta, milloin ihan oikeasti olisi parempi jättää väliin kuin ottaa. Minä vain olen niin innokas haalimaan itselleni kaikenlaista, että tuo ´ei´ tuppaa välillä unohtumaan. Kyse ei siis ole liiallisesta kiltteydestä muita kohtaan (vastoin yleistä olettamusta en sellaista "pahetta" omaa), vaan ennemminkin liiallisesta asioihin rynnimisestä ja siitä, että kuittaan välillä sivuseikkoina asiat, jotka olisi hyvä ottaa edes toisinaan huomioon ja asettaa sen tekemisen edelle.

Nooh, eipä tämä nyt kovin iso ongelma kuitenkaan ole. Päätinpä silti ottaa ein mukaan kuvioihin, sillä onhan se aika oleellinen sana, ja lisäksi varmaan yksi niistä lausahduksista, jotka lapsikin ensimmäisenä oppii. :)