Aakkostelua, osa 8

Ilman esipuheita:

H = herkkyys

Olen herkkä ihminen, hyvässä ja pahassa. Olen herkkä nauramaan, itkemään, ilahtumaan, ärsyyntymään, ahdistumaan, kiivastumaan, innostumaan, liikuttumaan...(lista jatkuu)
Olen myös herkkä aistimaan toisten ihmisten mielialoja, herkkä muuttamaan omiani, herkkä visuaalisille ja muillekin ärsykkeille, herkkä kritiikille, sekä monen monituiselle muulle asialle.

Toisinaan herkkyys on hyvä piirre, ja useimmiten olen ihan tyytyväinen tällaisena kuin olen. Joskus kuitenkin toivoisin olevani vähän "kovempi". Välillä on hankalaa, kun joutuu niin herkästi eri tunnetilojen valtaan, ja kun hallitsee huonosti itsensä kovettamisen; tunteesta on vaikea päästä ulos tahtomalla. Toisaalta ei vaadita kovinkaan suurta tekijää, kun tunne jo vaihtuu toiseen. Tunteilla onkin melko suuri rooli tekemisissäni; vaikka toki käytän järkeänikin (ainakin joskus), teen paljon asioita puhtaasti sen pohjalta, miltä tuntuu. On tosi vaikea pakottaa itseään jos tuntuu vähänkin väärältä, ja toisaalta on hankala jättää tekemättä päinvastaisessa olotilassa. Ja tämä koskee muitakin kuin niitä elämää suurempia asioita, joskus ihan pikkujuttujakin.

Olen mieluusti herkkä hymyilemään, iloitsemaan ja innostumaan, mutta näiden vastakohdat, itkemisen, tulistumisen ja ahdistumisen, puolestaan voisin ottaa luokseni vähän harvemmin. Läheistenkin kannalta olisi helpompaa, kun en kiihtyisi niin herkästi nollasta sataan. Toisaalta kyllä lepynkin nopeasti. Myös suurempi kynnys ahdistumiseen helpottaisi omaa ja läheisteni elämää, mutta siitä onkin jo kokonaan oma merkintänsä a:ssa.

Joku on joskus nähnyt proosallisen herkkyyteni hankalana oikukkuutena. En tunnusta! :P