Antihamsteri

Rankka päivä. Ensin töissä lähes viiteen, sit pakkailua kotona, jonka jälkeen tavaroiden rahtausta vanhempien varastoon. Tulin just vasta vajaa tunti sitten kotiin. Eikä täällä siltikään oo valmista, ei edes lähes. Huoh.

Tavaraa on aina hirveästi silloin, kun muuttaa. Mäkin olen joka muutossa (joita on neljän vuoden sisälle mahtunut kahdeksan kappaletta, nyt viedään yhdeksättä) heittänyt kamaa menemään reippaalla kädellä, mutta siltikin sitä vain piisaa. Ja ei, en ole pois heitettyjen tilalle haalinut vastaavaa määrää uutta tavaraa. Siltikin sitä on - nyt tosin jälleen aiempaa vähemmän, sillä tällä kertaa tavaran tie roskiin on ollut vieläkin leveämpi kuin aiemmin. En ole hamsteri, en juurikaan kiinny materiaan, joten luopuminen on tuskatonta. Poissa silmistä, poissa mielestä ja mikä parasta, poissa nurkista.

Tänään itse asiassa melkein ahdistuin näistäkin sinänsä vähistä tavaroista. Teki mieli vain paiskata koko kööri kaatopaikalle, mutta ihan kaikkea sentään en voi viskata menemään - jotkut jutut kun ovat tuiki tarpeellisia. Eikä mun rahoillani ole varaa ostella aina uusia yksilöitä, eikä se ole ekologisestikaan kestävää.

Mutta omistaa haluan mahdollisimman vähän. Niin on aina helppo lähteä, kun siltä tuntuu. Voi suhteellisen nopsaan pakata kapsäkkinsä ja vaihtaa maisemaa. Nytkin ehkä vähän liioittelin tavarapaljoudesta puhuessani (vaikka se siltä täällä raataessa tuntuukin): Enhän mä edes omista yhtään huonekalua pienehkön peilipöydän lisäksi. x) Ja olen siitä onnellinen.