Elämä on.

Elämä on ihmeellistä ja muuttuu nopeasti. Jos jotain viime aikoina olen oppinut, niin sen. On myös kummallista, miten järki ja tunteet usein lähtevät ihan päinvastaisiin suuntiin.

Enää mä en ole itselleni vihainen. Herätessä oli melko tyhjä, haikea ja surullinenkin olo, sellainen määrittelemätön. Kai se on ominaista muutostilanteille. Kuitenkin mä olen samalla jollain tapaa myös seesteinen. On hyvä oivaltaa että pystyy nykyisin jo niin hyvin lukemaan itseään, ainakin joskus.

Tästä tämä taas lähtee. On hyvä että päivä on täynnä ohjelmaa; muuten miettisin liikaa. Nyt aion miettiä vain sopivasti.