Elokuvapettymys

Kävin eilen elokuvissa katsomassa Virpi Hämeen-Anttilan kirjaan perustuvan Suden vuoden. Kirja oli loistava, mutta elokuva keskinkertaista huonompi. Harmitti. Miksi on niin vaikeaa tehdä hyvästä kirjasta arvoisensa elokuva? Tiedän kyllä että elokuvassa juonta pitää karsia kovalla kädellä eikä sen tarvitse noudattaa kirjaa orjallisesti. Mutta miksi muuttaa henkilöiden persoona täysin, hakea turhaa dramatiikkaa ja kriisejä täysin epärealististen ja osin kuluneiden käänteiden kautta? Ja miksi vastaavasti lisätä juoneen täysin turhia ja merkityksettömiä asioita jotka nekin sotivat henkilöiden perusluonnetta vastaan?

Tuntui aivan siltä kuin elokuva olisi tarkotuksellisesti yrittänyt poiketa kirjasta, hinnalla millä hyvänsä. Ja tuo pyrkimys maksoi koko elokuvan onnistumisen.

Miltei aina kirjasta tehty elokuva on pettymys kirjan lukemisen jälkeen. Joko juoni on pilattu liiallisella muuntelulla tai elokuvassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumapaikat eivät näytä ollenkaan sellaisilta jollaisiksi ne on lukiessaan kuvitellut. Suden vuosi teki kuitenkin täydellisen pohjanoteerauksen, vähän joka suhteessa. Onneksi lukukokemusta se ei kuitenkaan pysty haalistamaan.