Heikko luonne haluaa viihteelle

Miks ihmisten pitää houkutella kanssaan viihteelle? En halua, en pysty enkä voi lähteä. Tai no, haluaisin kyllä, mutta on rahat aivan lopussa ja muutenkin pitäisi kyllä nyt vähän rauhoittua eikä laukata jatkuvasti jossain. Varsinkin, kun just keskiviikkona olin hihhuloimassa. Nyt jo kolme tyyppiä on kysellyt, josko lähtisin johonkin. Argh! Ei saa kiusata heikkoa luonnetta! Sain jo kertaalleen itseni kiinni perustelemasta itselleni sitä, miksi muka voisin ihan hyvin lähteä. En voi, enenen! Jos lähden, tuhlaan loputkin rahat, saan krapulan, lenkit jäävät väliin ja tulee taas elettyä epäterveellisesti. Eli siis siinä on pelkkiä huonoja puolia. Paitsi että tokihan mulla olisi hauskaa jos lähtisin; mulla on aina. Silti hauskuudella on nyt vähän liian kova hinta.

Olin torstaina, eilen ja vielä aikaisemmin tänäänkin ehdottomasti sitä mieltä, etten tosiaankaan lähde tänään mihinkään. Ei edes huvittanut, ja ajattelin viettää rauhallisen illan lenkkeillen ja leffaa katsoen. Mihin tämä järkevä ajatusmalli katosi? Kai siihen, kun ensimmäinen ihminen otti puheeksi viihteilyn. Miksi muka on niin vaikea olla yksi lauantai-ilta kotona, varsinkin, kun olen koko viikon ollut menossa? Äh. Pakko pysyä lujana. Ja mennä sinne lenkille. Ja katsoa se leffa. Ajattelin vuokrata The last king of Scotlandin. Siinä on sentään se ihana mies.