I love you because I don't need you

Olin veljella pari paivaa, joskin veli itse oli ja on Turkissa tyomatkalla, joten enpa nahnyt sita ollenkaan. Nyt olen yha Dublinissa, mutta hostellissa tulevan yon. Maksoin viiskymppia yhden hengen huoneesta silla paatin olla epasosiaalinen ja pysya talla kertaa dormien ulkopuolella. Omaa rauhaahan ma tanne lahdin hakemaan.

Oon pyoritellyt erinaisia asioita mielessani, enka vahiten parisuhteessa tarvitsemista. Kuuluuko muka tarvita toista? Kuuluuko tuntea ettei ole kokonainen omillaan, tai ettei voisi elaa ilman sita toista osapuolta? Vastako sitten valittaa tosissaan?

Ei. Musta on vaarin sanoa, etta jos et koe, ettet voisi elaa ilman kumppaniasi, et tunne tarpeeksi hanta kohtaan. Ja ylipaansa kaikki tarvitsemiseen liittyva alkaa pikkuhiljaa kuvottaa. Mina osaan olla onnellinen myos suhteettomana, enka nain ollen tarvitse ketaan tekemaan itseani onnelliseksi. Koen myos olevani ihan ehea ja kokonainen ilman sita toista ihmista. Toki han tuo elamaani paljon iloa ja onnea ja olen kiitollinen siita etta olen sellaiseen ihmiseen tormannyt, mutta minusta ei puutu paloja enka muutu vajaavaiseksi vaikka ero joskus koittaisikin.

Kuulostaa jonkun korvissa ehka kylmalta, mutta ei se sita ole. Se on sita, etta mulle rakkaus ei ole yhta kuin tarvitseminen. Rakastaa ja valittaa voi koska yksinkertaisesti rakastaa ja valittaa, haluaa olla toisen kanssa ja seka tehda hanelle hyvaa etta saada hanelta hyvaa. Kokonainen voi olla silti yksinkin. Ja onnellinen, vaikka se onni sen toisen ihmisen kanssa toisenlaista olisikin.

Oma nakemykseni tarvitsemiseen on, etta toista ihmista voi tarvita tiettyina aikoina, lohduttamaan, auttamaan, kuuntelemaan. Mutta tarvitseminen tarvitsemisen nimissa syo ja kuluttaa ihmista, tarvitsijaa ja tarvitsemisen kohdetta. Kukaan ei ole koskaan ollut minulle syy elaa, minut kokonaiseksi tekeva pala, koko maailmani tai tekija, jonka menettaessani en olisi enaa mitaan. Eika tamakaan silti tarkoita, ettenko olisi rakastanut. Mina vain olen mina, vahva ja ehja ja taysi ihan yksinanikin. Voin rakastaa tarvitsematta.

"But let there be spaces in your togetherness, and let the winds of the heavens dance between you. Love one another but make not a bond of love: Let it rather be a moving sea between the shores of your souls. Fill each other's cup but drink not from one cup. Give one another of your bread but eat not from the same loaf. Sing and dance together and be joyous, but let each one of you be alone, even as the strings of a lute are alone though they quiver with the same music. Give your hearts, but not into each other's keeping. For only the hand of life can contain your hearts. And stand together, yet not too near together: For the pillars of the temple stand apart, and the oak tree and the cypress grow not in each other's shadow."

-Kahled Gibran