Ihkuuntuneen aatoksia, vol. 435

Ei hitto, miten voikin ajatella jotakuta näin paljon, ihan jatkuvasti. En muista, koska olisin viimeksi ollut näin sekaisin jostakusta, ehken koskaan. What a feeling! Pystyn saamaan itseni ihan jonnekin nirvanaan pelkillä ajatuksilla. Eniten mietin sitä, mitä teen sitten kun tämä vittumainen odotus päättyy. Ehkä syön sen elävältä tai teen ainakin jotain muuta, jossa käytetään huulia ja kieltä ja hampaitakin - muita ruumiinosia unohtamatta. :P

Krapulapanetuskin vaivaa. Ja vain pahennan sitä erinäisillä mietteillä. Melkoista, että samaa ihmistä kohtaan tuntee tajutonta intohimoa ja mielettömän helliä fiiliksiä.

Hurry up time!