Ihmeitä tapahtuu: Satu seuraa jääkiekkoa!

Helvetti on varmaan jäätymäisillään sillä minä jännitän jääkiekkopelin tuloksia! Minä joka en kerta kaikkiaan saa itseäni kiinnostumaan kyseisestä lajista ja joka pitkästyn välittömästi jos puhe meinaakin siirtyä lätkään. Kaikkeen sitä ihminen törmää kun vanhaksi (pyh!) elää.

No, pieni lievennys sentään: En jännitä kyseistä peliä itseni vaan isäni vuoksi. Isä on koko ikänsä ollut armoton TuTo-fanaatikko; kyseinen sairaus lienee periytynyt edesmenneeltä isoisältäni. Isä käy kaikissa TuTon peleissä jotka vain Turussa pelataan ja on aivan mieli maassa jos TuTo häviää. Hän on vuosikausien ajan odottanut että TuTo nousisi liigaan ja nythän se kerrankin on mahdollista.

Joukkueen talous on kunnossa ja voittoputki kesti 22 pelin ajan. Nyt se sitten on kärsinyt tappion jo kahdesti (juuri näiden tärkeiden pelien aikana) joten tänään on viimeinen mahdollisuus voittaa. Itseasiassa joukkueen on voitettava tämän lisäksi kaksi seuraavaakin peliä mikäli se mielii jatkoon. Jos TuTo nyt häviää, saa liigahaaveet haudata taas ainakin vuoden ajaksi. Tilanne näyttää siis todella pahalta.

Itseäni ei asia voisi vähempää kiinnostaa mutta isän takia pidän peukut ja varpaat pystyssä. Tiedän miten tosissaan isä tämän ottaa (ihan liian tosissaan!) ja siksi en kestä nähdä hänen murtunutta olemustaan jos tappio tulee.
Tiedetään, kyseessä on vain jääkiekko. Mutta kun isälleni se ei ole koskaan ollut "vain" jääkiekkoa. Monesti olemme äitini kanssa naureskelleet hänen fanaattisuudelleen ja nyt olen tässä: Säälin isääni jonkun typerän jääkiekkoasian takia!

Jo on aikoihin eletty; pidän tässä samalla auki Ylen teksti-TV -sivustoa ja tarkkailen pelin etenemistä!