Entinen naapurini kuoli. Asuin itse siinä vieressä 18 vuotta, ja vanhemmat asuvat yhä. Tunsin sen pariskunnan hyvin; lapsesta asti käytiin kaverin kanssa hoitamassa niiden koiria. Kotoa muutettuanikin näin heitä viikoittain koiriensa kanssa kävelemässä, ja syksyllä myös äitini 50-vuotisjuhlissa. Mukavia ihmisiä - aina niin iloisia ja nauravaisia. Iältään kuusikymppisiä kumpikin. Kävivät töissä, edessä piti olla monta leppoisaa eläkevuotta. Mutta nyt toista heistä, tätä miestä, ei enää ole.
Joku voisi sanoa, että hän oli sentään jo kuusikymppinen. Itse ajattelen, että hän oli vasta sen ikäinen. Ei kuusikymppisen, terveen, elämäniloisen ja hyväkuntoisen kuulu kuolla. Isäni on 55-vuotias, ja tuntuu absurdilta ajatus, ettei häntä yhtäkkiä enää olisi. Silti näin kävi nyt, ja se toi kuoleman - taas kerran - hyvin lähelle. Tuntuu hirmu pahalta tämän miehen vaimon, lasten, ja toki koko perheen puolesta. Piti tulla häät, ja nyt tuleekin hautajaiset.
10 kommenttia
Ville
17.3.2008 18:41
Otan osaa. Kuolema on aina ikävä juttu.
Hitto kun näissä tilanteissa en koskaan osaa sanoa mitään muuta kuin peruslatteuksia..
Vastaa kommenttiin
Satu
17.3.2008 18:43
Kiitos. Ja kukapa osaisi? :/ Mun pitäisi poiketa siellä, ja pelottaa jo ennalta, etten osaa muuta kuin itkeä.
Vastaa kommenttiin
Satu
17.3.2008 18:45
Tack. Tunsin ko. ihmisen pitkältä ajalta, mutta en kuitenkaan mitään lähipiiriä ollut. Siksipä eniten surettaakin juuri niiden puolesta, jotka ovat.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.3.2008 19:44
Otan osaa.
Ei pitäis niin.. Osa mun sukulaisista on lähteny aika aikasin ja kyllähän sitä alkaa miettiä omia vanhempiaan..
Ei se haittaa varmaan vaikket mitään osais sanoakaan ja vain itkisit. Kyllä he ymmärtävät. Ehkä heitä helpottaa saada purkaa suruaan itkemällä yhdessä muiden kanssa.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.3.2008 19:51
Otan osaa myös. Olen itsekin ollut samanlaisissa fiiliksissä alkuvuodesta. Niinkuin tuossa sanottukin, ei se "oikean" asian sanominen niin tärkeää ole, kuunteleminen on tärkeämpää. Voi kysyä vaikka "miten nyt menee" ja sitten antaa toisen kertoa ja itkeä mukana jos siltä tuntuu. Suomalainen ei yleensä niin odota "korusanoja". :)
Jossain hautajaisissa joku pappi sanoi ihan hyvin, että vaikka tämä ihminen kuoli suht. nuorena, sen elämä oli kuitenkin HÄNEN elämänsä, ihan ainutlaatuinen kokonaisuus. Itse yritän ajatella aina niin kun tuntuu, että ihmiset lähtee liian aikaisin ja ne olisi halunnut vielä pitää.
Vastaa kommenttiin
Satu
17.3.2008 19:57
Tottahan tuo on. Kiitos teille kumpaisellekin myös. :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.3.2008 21:23
Kun menet käymään omaisten luona, niin vie kukkia mennessäsi.
Osanottoni.
Vastaa kommenttiin
Satu
17.3.2008 21:50
Kiitos teillekin.
Vastaa kommenttiin
Satu
18.3.2008 01:02
Kiitän. :)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:04
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin