Jaahyvaiset :'(

Edessa paluu Suomeen ja sen myota about 14 tuntia matkustamista ja odottelua. Takana upeat yhdeksan paivaa ja tuhat uutta kokemusta. Kaks viimeista paivaa tavallaan kruunasivat kaiken: Nain Citadelin upeat moskeijat ja muut, seka eilen sitten Khan el-Khalilin basaarialueen, lisaa moskeijoita (joista yhteen mennessani mun piti verhoutua sellaseen kokovartalokaapuun :D) joiden paalle mentiin viela felucca-ajelulle Niilille.

Taidan tulla tanne uudestaan joskus syksyn aikana. Remon ovi on kuulemma aina mulle auki, joten majoituksesta ei tarvi huolehtia silloinkaan. Ajateltiin etta jos tulisin silleen etta se vois ottaa toista pari paivaa vapaata, voitais menna muutamaksi paivaksi myos esim. Aleksandriaan tai sitten jonnekin Punaisenmeren kohteeseen. Aleksandriassa asuu Remon tuttu, joten siellakin voitais majottua maksutta. Ehka joku loka-marraskuu ois hyva ajankohta. Syyskuussa ei viela viitti kun sillon taalla on Ramadan, ja muutoinkin ko. kuu on ihan kiva Suomessakin.

Taalla olo teki mulle henkisesti todella hyvaa. Pieni irtiotto, mutta tarkea. Fyysisen etaisyyden kasvaessa henkinenkin piteni. En ma mitaan suuria vastauksia taalta loytanyt, mutta sainpahan aikaa itselleni. J tulee Suomeen helmikuun 13. paiva, viipyy kymmenen paivaa. Pohdiskelin, etta sen nakeminen siina vaiheessa voi olla ihan hyvaksikin. Naen sitten, milta musta tuntuu olla sen kanssa. Siita olen onnellinen etta se on nyt todella tehnyt jotain saadakseen takaisin sen mita menetti, ja muuttuakseen myos itseaan varten. On hakenut apua.

Kairo hiljenee nyt. Seuraava raportti saapuu Suomesta.