Jotain

En oo syonyt mitaan vuorokauteen ja muutenkin pari viime paivaa on mennyt sillain etta on tullut popsittua joku yks ateria eika sitten muuta. Muttei oo nalka. Oon nukkunut aivan alyttoman vahan, kolmen viime yon aikana yhteensa about yheksan tuntia. Muttei vasyta. On jotenkin ihmeellisen epatodellinen olo. Tekis mieli vain vetaa kahvia ja tupakkaa mutta jalkimmaista en kayta, vaikka viikonloppuna poikkeuksellisesti kului sitakin. Ja kahvi taas on taalla niin hiton laimeeta, ettei sita jaksa loputtomiin lipittaa. Mutta haittaakos tuo. Ma oon vaan onnellinen kun saan olla taalla viela. Jos en olis jaanyt, olisin nyt Suomessa. *puistatus*

Ja oon ehka aika ihkuuntunut. Eipa ollut tarkoitus kayda niin, mutta minkas teet. En ma sen ihmisen takia tanne jaanyt, suunnittelin jaamista kylla jo ennenkin. Mutta nyt kun jain, ei kauheesti huvittais poistua Corkista ennen huomista. Aluksi suunnittelin lahtevani tanaan Waterfordiin, mutta ei siella kuulemma oo oikein mitaan nahtavaa. Ja nukkumattomuuden ja syomattomyyden takia en ehka oo parhaassa terassa uusien paikkojen kiertamiseen. Joten oon taalla huomiseen, sitten reissaan Dubliniin ja keskiviikkona sitten Suomeen. Vittu etta vituttaa tulla sinne muuten. Oon miettinyt, onko normaalia potea nain jumalatonta ahdistusta kotiinpaluusta... Oon ollut talla matkalla niin loputtoman onnellinen. Aran-saarilla saavutin jonkun ihme euforian, kerrankin kaikki tuntui seesteiselta ja onnelliselta. Miks kaikkien tunnetilojen pitaakin aina menna niin overiksi? Ollapa tasaisempi ja ollapa juurtuvampi. En oo niita vahimmassakaan maarin.

Mutta talla reissulla oon myos tajunnut jotain. Life is for living, ja pitas tehda niita asioita, jotka tuntuu hyvalta eika pakottaa itseaan. Minka takia pitais elaa siina putkessa, jossa monet on ja johon itekin on valilla yrittanyt? Miks ei voisi elaa toisin? Voi. Tanne jaaminen, vaikkakin vain pariksi extrapaivaksi, oli yks pieni asia, jossa toteutin omaa fiilistani. Aiti ihmetteli, miks ihmeessa jaan kun matkaseurakin lahti ja jouduin ostamaan uuden lennon jne. Sanoin, etten voi vastata kattavasti, en muuta kuin etta se tuntui hyvalta. Eika se ole keltaan pois. Oon aina ollut omien reittieni kulkija enka muuksi muutu, ja jatkossa aion noudattaa viela enemman sita fiilista. Ei tassa elamassa enaa nuorru, joten pitaa hypata eika peraantya reunalta. Ainakin se on oikea tapa mulle.

Ok. Pelkkaa ajatusvirtaa oli tama, mutta se oli sita itselleni.