Kahden viime yön unet

1. Seurustelin yhä exäni kanssa. Puhuimme lapsesta, jota minä en siis halunnut, mutta jonka exäni olisi ilomielin hommannut. Hän kuitenkin lupasi olla painostamatta asialla. Vähän myöhemmin hän kuitenkin rikkoi lupauksensa ja vaati, että lapsi on hommattava kahden vuoden sisällä. Tuli mieletön riita. Itkin, koska tajusin, etten tunne sitä ihmistä ja että todella elän tyypin kanssa joka toimii noin. Riita kesti ja kesti. Herätessäni itkin yhä.

2. Äitini kuoli. Kaupan pihalla oli sattunut jokin ampumavälikohtaus, jossa oli vahingossa ammuttu myös sivullista, eli äitiäni. Toinen veljeni ei oikein tuntunut välittävän asiasta, joten riitelimme. Olin aika hysteerinen ja itkin vain. Ajattelin isääni ja toista veljeäni ja tajusin, etteivät he koskaan selviäisi asian yli - jos selviäisin minäkään. Itkin jälleen vielä herätessänikin.

Näen paljon unia, todella kummallisiakin, mutta nuo kaksi olivat puistattavan todellisia. Jälkimmäinen yhdistyi tosielämään liiankin konkreettisesti; siinä tämä päivä oli äidin kuolinpäivä. Pystyn nytkin helposti palaamaan unen tunnelmaan ja siihen epätoivoon. Hyi.

Vaikka tiedänhän mä, mistä nuo uivat alitajuntaani. Luin toisen kerran Aikamatkustajan vaimon. Nähdessäni tuon ensimmäisen unen olin kohdassa, jossa kirjan päähenkilöt yrittävät epätoivoisesti hommata lasta. Toisen unen nähdessäni olin juuri päässyt kirjan surulliseen loppuun, ja itkenyt viimeisten kolmen-neljänkymmenen sivun ajan.
Onko pakko olla näin herkkä jos ei haluu?