Kairo kutsuu

Mulla on ihan krapulainen olo vaikkei edes ole krapulaa. Tämä siksi, etten saanut nukuttua kuin muutaman tunnin viime yönä, ja niidenkin aikana heräilin vähän väliä. Jotenkin on suhmurainen olo, ja oksettaa. Yöks.

Eikä ensi yöstä tule pidempi. Bussi Helsinki-Vantaan lentokentälle nimittäin lähtee kolmelta. Tokihan sitä teoriassa voi bussissakin nukkua ja myös lentokoneessa, mutta ei mun unenlahjoilla. Ajattelin, että voisin koittaa nukkua kolme-neljä tuntia ennen bussipysäkille lähtöä, jos se vaikka vähän auttaisi. Kun ei kuitenkaan viitsisi pilata ekaa päivää Kairossa sillä vittumaisella zombie-ololla.

Oon aika innoissani tuosta matkasta. Ainoa asia, joka ihan pikkiriikkisen ärsyttää, on se, että ko. maassa joutuu hiukan miettimään pukeutumistaan. Siis eihän tuolla mitään varsinaisia sääntöjä ole, mutta kyllä kaikkialla sanotaan ettei pidä hiihdellä ympäriinsä liian vähissä vaatteissa. Maassa maan tavalla jne, kulttuuria pitäisi kunnioittaa. Eikä mua nyt muutenkaan ehkä huvita kulkea missään topissa ja minihameessa yksinäni, kun siellä nyt varmaan muutenkin pohjoismaalaisena naisena saa ihan tarpeeksi huomiota.

Mutta tokihan se vähän ketuttaa, että hellesäässä pitää miettiä, mikä on tarpeeksi vaatteissa. Reissannut olen koko pienen ikäni, mutten ikinä ennen ole ollut muslimimaissa, joissa tuollaiseen tarvitsee kiinnittää huomiota. Onhan siinä vähän nieleskelemistä itsenäisenä ja itsellisenä suomalaisena, mutta ymmärrän mä asian toisen puolenkin: Jos täällä joku juoksentelisi yläosattomissa, tuijotettaisiin sitäkin. Vähintäänkin. Muslimimaassa liian vähäiset vaatteet päällä kulkeminen on about verrattavissa tuohon yläosattomuuteen täällä.

Ja se on kuitenkin pikkujuttu. Pääasia, että pääsee taas reissaamaan, näkemään ja kokemaan. Se on parhautta elämässä.