Kampaaja, eläinlääkäri ja keikka

Kävin aamulla kampaajalla. Tukasta tuli ihan ok, muttei aivan sellainen kuin olisin halunnut. Ehkä menen uudestaan toiselle kampaajalle muutaman viikon sisällä. Kiva kuitenkin että viimeinkin loputkin värit lähti tukasta ja nyt siinä on enää pelkkä oma väri jäljellä.

Pitihän sitä sitten lähteä eläinlääkäriin tänään. Wilmalla on joku suolisto-ongelma, tyypillistä kaneille kuulemma. Se sai lääkäriltä ruiskullisen lääkettä siihen ongelmaan ja toisen ruiskullisen kipulääkettä. Sitten sille laitettiin hetkeksi tiputuspussi josta se sai jotain suolaliuosta. Sain myös kotiin lääkkeitä. Wilman tuntien joudun käymään aikamoisia taisteluja jotta lääke saadaan sen kurkusta alas...

Odotushuoneessa oli samaan aikaan nainen joka oli tuonut kissaansa lopetettavaksi. Se nyyhki siinä aika paljon enkä oikein osannut aloittaa keskustelua sen kanssa kun en tiennyt mitä sanoa. Hetkisen kuluttua nainen alkoi kuitenkin itse jutella ja puheltiinkin siinä sitten puolisen tuntia. Onhan se tietysti aina kova paikka kun joutuu luopumaan pitkäaikaisesta lemmikistä. Onneksi Wilman ongelma on niin lievää sorttia ettei sellaisiin toimenpiteisiin tarvinnut edes pelätä joutuvansa.

Kohta pitäisi lähteä taas kaupunkiin ja Ismon keikalle. Muut tuossa ottaa hiukan alkudrinksua, mä lupauduin kuskiksi. Tai olisihan sinne voinut mennä bussillakin mutta ei nyt oikein huvita juoda. Eikä nuo muutkaan niin hirveästi juo, kunhan vähän tissuttelevat. Mulle tulee jo tissuttelustakin krapula, joten en viitsi ottaa mitään. Riittää se että eilen olin kaverin kanssa muutamalla (2 siideriä ja lasi viiniä) ja sain jo siitäkin pienen kankkusen.

Ai niin, Little Children oli muuten ihan hyvä elokuva. Aika erikoinen, mutta juuri sen takia mielenkiintoinen. Se sai miettimään joitakin asioita uudesta näkökulmasta. Ja tykkään sitäpaitsi Kate Winsletistä.

Taitaa olla lähdön aika käsillä.