Kauneudesta

Kauneus tuntuu nykyään merkitsevän mulle enemmän kuin ehkä joskus aiemmin. Älkää käsittäkö väärin, en ole sen pinnallisempi kuin ennenkään, enkä nyt puhukaan kauneuden merkityksestä sillä tavalla kuin se ehkä yleensä ymmärretään. Tarkoitan vain että tuntuu kuin olisin nykyisin jotenkin avoimempi kauneudelle ja ehkä näenkin sitä nyt asioissa joissa en sitä ennen nähnyt, tai ainakin kiinnitän siihen paljon enemmän huomiota. Ennen saatoin kyllä nähdä kauneutta mutten oikeastaan välittänyt siitä. Totesin ehkä, että onpas kaunis juttu, mutta se siitä. Nykyään taas haluan katsoa ja nauttia kauneudesta; vaikuttua siitä. Se tekee iloiseksi.

Kauneutta on kaikkialla, ja ylläolevassa kappaleessa puhuin siitä ihan yleisesti. Nyt kuitenkin voisin esimerkiksi ottaa sen tavallisen, ihmiskauneuden. Katson mieluummin naista kuin miestä, enkä nyt puhu alastomuudesta vaan ihmisistä kaikkineen. Ja oikeastaan täytyy ottaa sen verran sanojani takaisin, etten voi yleistää sitä että katsoisin mieluummin naista kuin miestä. Sanotaan siis, että katson USEAMMIN naista mieluummin kuin miestä. Miestäkin katson mielelläni, mutta mieheltä se vaatii ehkä enemmän kuin naiselta ihan vain siksi, että henkilökohtaisesti pidän naisellisia piirteitä kauniimpina. No, jos tunnen jotain jotakuta kohtaan niin toki katselen häntä mieluiten mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu. Pysytään asiassa :)

Kauneuskäsitykseni ei ole mitenkään suoraviivainen, vaan saatan pitää hyvinkin erilaisia ihmisiä (ja asioita) kauniina. Esimerkiksi nainen voi olla kaunis olemalla klassisen kaunis, olemalla persoonallinen tai vaikka omaamalla vain jonkin yhden todella kauniin piirteen joka sitten heijastuu hänen koko olemukseensa. Sitten joku voi olla kaunis siten että sen kyllä pistää merkille mutta jota ei kuitenkaan tee mieli katsella pidempään, tai voi olla kaunis sillä tavalla että haluaisi katsella sitä ihmistä käsi poskella koko loppupäivän, tai vaikka laittaa pulloon ja yöpöydälle :) Joskus kun tällaisia jälkimmäisen kuvauksen mukaisia ihmisiä näkee vaikka jossakin kaupungilla, sitä tuntee itsensä suorastaan turhautuneeksi kun ei voi vapaasti tuijottaa. Tai tietysti VOI, mutta suomalaisessa kulttuurissa se tulkitaan yleensä melko häiritseväksi. Ja se tuntuu väärältä koska en mä ketään häiritä halua, se on vain vilpitöntä ihailua. Jotkut ovat myös sillä tavalla kauniita, että niistä ei tunnu saavan tarpeekseen vaikka niitä saisikin tuijottaa ikuisuuden.

Ei kai tässä kirjoituksessa sen kummempaa pointtia ollut, kunhan kirjoitin ajatuksiani ylös. Lähinnä sen kai vain halusin sanoa, että on mahtavaa osata nauttia kauneudesta. Se tekee iloiseksi. Ja se on jollain tapaa kevyttä, kun se samaan aikaan merkitsee paljonkin ja loppujen lopuksi ei kuitenkaan yhtään mitään.

Tässä eräs jonka voisin ottaa pulloon lasiseen:

http://teemix.aufeminin.com/world/stars/photos__todo=zoom&i=936&c=214150.html

http://teemix.aufeminin.com/world/stars/photos__todo=zoom&i=936&c=208345.html

http://teemix.aufeminin.com/world/stars/photos__todo=zoom&i=936&c=214991.html