Kesken jäänyt asia

  • Satu

Mikä siinä mahtaa olla, että joskus asiat, joita ei tosiaankaan ole miettinyt aikoihin, yhtäkkiä pulpahtavat pintaan aiheuttaen voimakkaitakin tunnereaktioita? Tänään kävi niin. Ajelin äitini kanssa mummilta kohti kotia, kun jostain tuntemattomasta syystä puhe kääntyi yllättäen yhteen vuosien takaiseen, kovin ikävään - ellei suorastaan traumaattiseen - tapaukseen. Tavallaan olen jossain määrin vieläkin katkera vanhemmilleni heidän suhtautumisestaan asiaan (syystäkin kyllä), ja osittain varmaan juuri siksi aloimme keskustella siitä. Toisin kuin olen itselleni kovasti yrittänyt uskotella, en varmaan olekaan päässyt yli koko jutusta ja luulenpa myös, että se on jättänyt muhun jälkensä ja vaikuttaa yhä tiettyihin asioihin.

Kai se vain on niin, että jos asioita ei kunnolla käsittele läpi, ne alkavat jossain vaiheessa kuitenkin tulla pintaan. Ja tuota kyseistä asiaa mä en tosiaan ole koskaan setvinyt siten kuin ehkä olisi pitänyt. Tapahtuneen jälkeen siitä ei puhuttu aikoihin, ja vasta kai joskus vuoden jälkeen otin ensimmäisen kerran äitini kanssa puheeksi sen, mitä tuolloin todella tapahtui. Silloin vasta äitini pyysi ensimmäisen kerran anteeksi suhtautumistaan asiaan sekä sitä, että he isäni kanssa olivat tavallaan pitäneet mua osasyyllisenä siihen mitä kävi.

Kuitenkin tuolloinkin asian puiminen jäi jotenkin kesken, ja vaikka siihen on vuosien mittaan palattu muutaman kerran, ei sitä oikeastaan koskaan ole millään tavalla saatettu loppuun. Aina on tuntunut siltä, että äitini haluaa sivuuttaa koko aiheen mahdollisimman nopeasti ja niin sitten on myös tehty. Paitsi tänään. Tänään puhuimme. Ja itkimme. Ja äiti myönsi, että lähinnä syyllisyys on saanut hänet työntämään asian toistuvasti taka-alalle. Hän kun ei ole halunnut - tai ehkä edes kyennyt - katsomaan sitä silmästä silmään ja todella ymmärtämään, miten väärin tuolloin teki.

Noh, virheitä sattuu, tiedänhän mä sen. Silti alkaa itkettää kuin vain ajattelenkin sitä aikaa, sitä tapausta ja sitä, miten vanhempani mua sen jälkeen kohtelivat. Eniten ehkä kuitenkin loukkaa se, miten asiasta vaiettiin eikä multa pyydetty edes anteeksi kuin vasta tosiaankin ehkä vuoden jälkeen - ja silloinkin omasta aloitteestani. Se vain tuntuu niin vieraalta käyttäytymismallilta vanhempieni taholta, sillä noin muuten he ovat olleet ehkä välittävimmät ja parhaat äiti ja isä mitä vain kuvitella saattaa. Siksi juuri en käsitä.

Tai ehkä käsitän, osittain. Ja vaikka olenkin edelleen surullinen niistä ajoista, en silti tahdo syyllistää vanhempiani. Eniten tahtoisin vain käydä sen asian kunnolla läpi jotta se lakkaisi vainoamasta mua. Puhuttiinkin äidin kanssa, että ehkä mun olisi viisainta käydä juttelemassa jonkun ammattilaisen kanssa; juuri tuosta kyseisestä asiasta ja parista muustakin raskaasta kokemuksesta jotka ovat jääneet ikään kuin kesken. Ehkä se auttaisi.

6 kommenttia

pera3731

11.10.2007 09:40

Niin...kuullostaa ettei ollut ihan mikään pikkujuttu ja sen takia en osaa sitä kommentoida...
Mutta isänä voin kertoa että joskus tulee tehtyä virheitä. Koskaan niistä ei ole ylpeä, mutta joskus ei osaa itsekään sanoa miksi teki niin. (Nämä nyt ovat pikkujuttuja). Eikä sitä tule erikseen otettua esiin. Ehkä sen takia että itseäänkin hävettää, ehkä sen takia että ajattelee että toinen on sen jo unohtanut eikä halua erikseen repiä asiaa taas auki. Mut tää ei nyt kuitenkaan varmaan koske sun tapaukseen...ajattelin kertoa vaan omia ajatuksia...

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Satu

11.10.2007 12:39

Juu, ei ollut pikkujuttu.

Kiitos kuitenkin kommentista, saihan se ajattelemaan. Ehkä sitä jotenkin vieläkin tahtoisi nähdä vanhempansa niin hyvinä ihmisinä että on vaikea sulattaa sitä, että joskus hekin ovat toimineet hirveän väärin. Varsinkin, kun pääosin he ovatkin olleet mitä parhaimmat vanhemmat. Toki tuo kyseinen asia loukkaisi melkeinpä kenen tahansa taholta, mutta vanhempien tekemänä se vain tuntuu vielä niin paljon pahemmalta.

Kai mä niille anteeksi olen silti antanut. Ja tiedän, että ihminen on erehtyväinen - myös äiti ja isä. Sitähän nekin mulle lopulta sanoivat, että eivät tosiaankaan tiedä, miksi tuolloin tekivät kuten tekivät. Ja musta onkin parasta kun myöntävät etteivät tosiaan tiedä, miksi niin toimivat eivätkä enää yritä perustella ja puolustella suhtautumistaan. Sillä perustella sitä ei voi, ei millään tavalla.

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

pera3731

11.10.2007 14:16

asia tuntuu sua kovasti vaivaavan ... mikä sitten onkin.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että sun täytyisi löytää joku jonka kanssa voisit asiasta puhua. Onko se sitten suoranainen kallonkutista...hmmm...niitäkin on niin monenlaisia-pelkään että voivat vielä pahentaa tilannetta
Mulla vanhemmalla pojalla oli unihäiriö. Se passitettiin neuvolan kautta tsygiatrille. Ne teki siitä hirveen ongelman ja sanoivat että terapiaa 3 vuotta 2 x viikossa - vähintään. Mä en siihen halunnu.. selittelin pojan kans mikä on ja sit kun löydettiin syy, ni ostettiin sille kirja joka kertoi lasten sanoin asiasta...ja ongelma katos..

Tää ei tietty sovi kaikille ja jotkin asiat varmasti vaativat ammattilaisen apua...

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Satu

11.10.2007 14:24

Niin, no kyllä mä uskon että tässä tapauksessa terapia vois auttaa, kun tärkeintä olis vain päästä puhumaan ja setvimään tuo asia läpi. Varsinaista ongelmaa kun ei ole; lähinnä vain haluan selvittää asian itselleni.

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Satu

12.10.2007 09:11

Totta. Ja kun mulla tosiaan ei ole kyse varsinaisesta ongelmasta, vaan juuri siitä että jotain on jäänyt kesken. Turussakin on kriisikeskus; kenties sieltä voisi kysellä.

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

5.12.2021 11:13

Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Jos sinulla ei ole vielä tunnusta Cityssä tai Facebookissa, luo tunnus Cityyn. Se käy käden käänteessä ja on täysin ilmaista.

Luo ilmainen tunnus