Keskustelu äidin kanssa

Minä: Onko se sitten niin kummallista, etten nyt edes tahdo mitään kenenkään kanssa?

Äiti: Ei, ei ollenkaan. Välillä on hyvä olla yksin.
(pieni tauko) Mutta kyllä mä hämmästelen, miten ihmeessä sä pysyit sen J:n kanssa yhdessä niin monta vuotta!

Minä: Ai, miten niin?

Äiti: No kun miettii, millasta sulla on sen jälkeen ollut. Ketään et ole jaksanut katsella muutamaa viikkoa kauempaa.

Minä: No joo... Mitä sitä turhaan pitkittämään, jos ei kolahda. Ja asioihin kyllästyy. J:n kanssa viihdyin varmaan siksikin, kun olin silloin niin nuori. Ehkä mä elänkin elämäni korkeintaan parin vuoden suhteissa (naurua).

Äiti: Ellet sitten tapaa miestä, jossa on sulle tarpeeksi haastetta. Muunlaisia sä et kyllä kestä katsella pitkään. Oot sen verran dominoiva persoona, että jos mies ei tarjoa sulle tarpeeksi henkistä virikettä, ennen pitkää menetät mielenkiintosi. Sä tarviit sellasen miehen sitten joskus, joka ajaa sut samalla tavalla hulluuden partaalle kuin sä ajat sen. Mä tiedän tämän, kun ollaan niin samanlaisia tässä asiassa.

---

Näinköhän? Kaiketi.