Aakoon kuvaani koskeneesta kommentista "tuima ja tulinen" juolahti mieleen kirjoittaa suutahduksistani. Musta on jännää ja hassua, miten jotkut ei-niin-tutut ihmiset ovat joskus luulleet, että oisin rauhallinen ihminen. Muah! Minäkö? Juu ei. Rauhaton olen joka tavalla, ja sitten on vielä erikseen tämä suuttumisaspekti. Eihän sitä useinkaan puolitutuille tule keuhkottua, eikä välttämättä "ihan hyville tutuillekaan", mutta kyllä lähemmät kaverit, exät ja perheenjäsenet tietävät, että olen melkoisen hyvä kiivastumaan. Se on nollasta sataan hetkessä ja sitten saatan sanoa (=huutaa) ilkeitäkin asioita, mistä en tietenkään ole ollenkaan ylpeä. Vähän aikaa sitten eräs ystävä juuri totesi, että "Sä olet aika pelottava kun sä suutut". *köh*
Lähimmille tulee kiivailtua aiheesta ja valitettavasti myös aiheetta, vieraammille taas yleensä vain aiheesta. Tämä siksi, etteivät ei-niin-tutut sillä tavalla yleensä ärsytä, kuin ne, joiden kanssa hengaa enemmän. Mutta tämä kai on ihan normaalia; tuskinpa kovinkaan moni vetää nollakilareita vieraille. Eivätkä läheskään kaikki toki tutuilleenkaan; tiedän ihmisiä, jotka kaihtavat riitatilanteita eivätkä oikein osaa käsitellä niitä millään tavoin. Musta taas on ihan normaalia että lähimpien kanssa menee sukset ristiin välillä syyttäkin ja tulee tiuskittua jne - kelle sitä itseään purkaisi ellei heille? Meillä on kotona aina riidelty ja huudettu ihan avoimesti, ilman, että ketään olisi pelännyt välien katkeavan. Se on ollut ns. turvallista riitelyä, tunteiden purkamista avoimesti. Ääntä meillä on aina riittänyt, ja muun muassa yhtä exääni se pelotti aluksi melko lailla. Kyseinen tyyppi jopa luuli, että jätän sen joka kerta, kun suutuin sille - vain siksi, että suutuin avoimesti. Kyllä se sitten ajan myötä toki tottui temperamenttiini. :)
Tietty joskus olisi hyvä osata käyttää itsehillintää vähän paremmin. Mutta minkäs teet, kun kiivaus kuohahtaa hetkessä niin, ettei ehdi edes ajatella ennen kuin on päästänyt suustaan litanian sanoja, joita ei ehkä olisi pitänyt sanoa. Syytän äitiäni - se on ihan samanlainen, ja omaakin lempinimen `Kiivas Kirsti`. :)
17 kommenttia
Satu
11.5.2008 22:47
Jeps. Mulla kuohahtaa aika useinkin, siis just noiden tutuimpien keskuudessa. Ja tosiaan vieraampienkin kanssa välillä, kuten olet jo huomannutkin. :D
Vastaa kommenttiin
nekobasu
11.5.2008 22:50
Vihainen Satu... Outo ajatus mutta oothan sä siitä aiemminkin maininnut että sulla tempperamenttia riittää. Silti vähän vaikea hahmottaa sua keuhkoomassa oikein kunnolla. Hui. :P
Vastaa kommenttiin
Satu
11.5.2008 22:53
No, kuten sanottu, niin eihän sitä nyt niille tuukaan keuhkottua, joita ei näe usein. Niille muille sitten taas tulee senkin edestä. :)
Tein naamakirjaan kerran testin itseäni koskien, siinä oli myös tätä suuttumista koskeva kysymys. Nauratti huomata, että mitä enemmän kukin vastaaja oli viettänyt aikaa kanssani, sitä varmemmin vastasi oikein ko. kysymykseen. :) Parhaat kaverit ja exät siis tiesivät millainen oon riitatilanteissa ja suuttuessani yleensäkin, kun taas semitutut, työkaverit ja muut sellaiset vastasivat usein väärin.
Vastaa kommenttiin
Satu
11.5.2008 23:00
...vielä. :D
Vastaa kommenttiin
nekobasu
11.5.2008 23:03
Joo pitää varmaan pistää kypärä päähän ens lauantaina. xD
Vastaa kommenttiin
Satu
11.5.2008 23:08
Te kuulutte (ainakin vielä toistaiseksi) siihen ryhmään, jolle en kiivaile. :)
...paitsi että koskaan ei pitäisi sanoa "ei koskaan". :D
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
12.5.2008 00:04
No joo, ehkä vähän vaikeeta kuvitella tälleen äkkiseltään. Mut uskon kun sanot. :)
Kyllä mäkin, vaikka oon tällanen perusrauhallinen, kiihdyn välillä nollasta sataan sekunnissa..
Vastaa kommenttiin
Satu
12.5.2008 00:38
Kiihtyminen ja asioiden purkaminen on välillä ihan hyvästä. :) Mutta mä ainakin voisin joskus hiiiukan koittaa hillitä... =)
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
12.5.2008 01:34
Mä oon huomannu että kutakuinkin kaikki naiset saattavat yhtäkkiä kiihtyä ku Räikkösen Ferrari. Ja monet miehetkin. Mulla yleensä kestää aika pitkään hermostua, sitte se kyllä sattaa kestääkki jonku aikaa lauhtua. Mutta tapauskohtaasesti.
Vastaa kommenttiin
Satu
12.5.2008 09:37
Mä en ole huomannut samaa. Jotkut on hyvinkin säyseitä. Ja jotkut taas kiihtyy vain harvoin. Mä kiihdyn usein. :) Toisaalta myös lepyn nopeesti.
Vastaa kommenttiin
Jaja
12.5.2008 11:49
Mä muistan kun koulussa joskus piti kuvailla muutamalla sanalla luonnettaan. Oltiin lukiossa ja psykan tunnilla, opettaja oli vuosien saatossa tullut tutuksi. Yhtenä piirteenä mulla oli siinä listassa sitten jotain tyyliin temperamenttinen. Listaa ääneen lukiessa pari luokkakaveria selkeästi katsoivat pitkään ja opettajakin tokaisi jotain yllättyneeseen sävyyn. Sen sijaan kaikki mua enemmän tuntevat eivät olisi varmasti ihmetelleet ollenkaan.
Musta oli outoa, eikö sitä tosiaan ole "oma itsensä" kuin niiden läheisimpien kanssa? Toisaalta ei ehkä olekkaan ihan fiksuinta kilahdella puolitutuille yms... :) Mä osaan ainakin olla niin hirveä suustani, että parempi näin. Perhe, suku, pari läheisintä kaveria sentään oppivat tuntemaan ettei multa oikeesti ole katkeamassa verisuoni päästä vaikka se siltä saattaa alkuun näyttääkin. Ja että anteeksipyyntö/leppyminen tapahtuu kuitenkin taas hyvin pian.
(Sori kamala läpätyskohtaus, oon vaan välillä itsekin miettinyt asiaa kun toiset tuntee sut niin eritavalla kuin mitä itse koet olevasi ).
Vastaa kommenttiin
Satu
12.5.2008 12:07
Jep... Tai ehkei se ole kiinni omana itsenään olemisesta; ehkä kyse on vain siitä, ettei ne vieraammat ehkä ärsytä sillain kuin tutut - tai sitten siinä tosiaan on joku automaattinen kontrolli, ettei ala vieraammille keuhkoamaan. Mutta tosiaan hyvä niin, sillä jos kilahtelisin vieraille samalla tavalla kuin tutuimmille, en varmaan koskaan ystävystyisi kenenkään uuden tyypin kanssa. :D
Vastaa kommenttiin
nekobasu
12.5.2008 13:07
Mä en kilahtele kenellekään, moon tylsä. :/
Vastaa kommenttiin
nekobasu
12.5.2008 15:14
Mulla on vähän sama, enimmäkseen mökötän tai vittuilen sarkastisesti kun toinen yrittää rähjätä. Ei se varsinaisesti hyvä juttu ole. :|
Vastaa kommenttiin
Satu
12.5.2008 15:28
No, ei tääkään aina niin kivaa ole, vastapuolelle varsinkaan. :) Mä en taida olla koskaan kokeillutkaan mököttämistä - joskus oon kyllä päättänyt tehdä niin mutta kuitenkin löytänyt itseni huutamasta. :D
Vastaa kommenttiin
vonStackelbaum
12.5.2008 16:05
Mä en oo kilahtanu oikeesti viimeiseen 10 vuoteen ku eräälle tosi läheiselle. Sekin sen takia vain ettei mun teflonit enää kestäny.
Mut jos mä kyllästyn jonkun riidanhaastamiseen ja pistän sen ignoreen, ei se taas oo mökötystä. Mä vain sit pyrin hoitaan itseni pois tilanteesta.
Kaikki joille mä voisin kilahtaa on niin hyviä kamuja ettei oo tarvetta.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:01
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin