Kohta kaatuvat seinät

Kolmen päivän yksinäisyys ja neljän seinän sisällä oleilu ei tee hyvää ihmiselle. No, kävinhän mä eilen siellä luennolla, mutta muuten viimeiset kolme vuorokautta ovat vierähtäneet kotona sairastaessa. Sitä huomaa menevänsä ihan kummalliseen tilaan ja ajattelevansa asioita joita ei muuten ajattelisi. Ja ahdistuvansa. Vähän sama juttu, kuin jos yön pimeinä tunteina pohtii jotain mikä silloin tuntuu massiiviselta ja ahdistavalta, ja minkä aamulla toteaakin niin kovin vähäpätöiseksi. Nyt tuntuu samalta, paitsi että tuo oivaltamisvaihe ei koita ollenkaan. Ei varmaan ennen, kuin tervehdyn ja palaan taas ihmisten ilmoille. Sitä odottelen kovasti, koska olen jo itkenyt kahdesti - asioita, jotka eivät kai olisi sen arvoisia.