Krapula ja yöllinen kaukokaipuu

Perjantai-iltana join kaksi lasillista punkkua. Tuli lievähkö krapula.
Eilisiltana join kolme siideriä. Oli selvästi krapulainen olo aamulla sekä vielä päivälläkin.
Onko toi nyt sitten reilua? Jotkut tinaa itsensä sammuksiin eikä seuraavana päivänä olo poikkea normaalista ollenkaan. Mä taas kärsin jo parin jälkeen, ja jos intoudun kännäämään, saan kahden tai jopa kolmen päivän megadarran. Dna:n mainos toteaisi tähän väliin, että elämä on, mutta onko sen pakko olla?

Noh. Krapulaisuus onneksi hellitti myöhemmin, ja sain itse asiassa aika paljon aikaan tuossa päivän ja illan aikana. Kirjoitin jutun, luin tärkeitä opuksia, kävin salilla, jopa kokkailin. Ja nyt, kun mikään ei enää pidä kiireisenä, surffailen lentoyhtiöiden sivuilla. Tekemässä mitä? No ihan vain sillain vaivihkaa katselemassa, millä hintaa pääsisi esim. Kaakkois-Aasiaan. Suunnittelin sinne menoa viime vuonna, mutta meninkin muualle. Haave siitä ei ole kuitenkaan kuollut. Josko ens talvena. Tai seuraavana. Mun ongelma reissuille säästämisessä on se, että kohteita on niin jumalattomasti, että jos päätän alkaa säästää jonnekin, tulee sata muuta tarjousta ja ideaa, ja kohta huomaankin olevani jossain ihan muualla. Ei sekään tietty huono juttu ole. Olen nähnyt aika paljon aika kiintoisia paikkoja.

Mutta kun haluan lisää, lisää, lisää. Australiaankin haluan. Kaukokohteiden ongelma vain on se, että niihin pitäisi varata aika paljon aikaa. Mä kun haluan reppureissailla ihan rauhassa. Tosin olen mä sitä aikaa saanut kulumaan ihan Euroopankin kohteissa, kuukausia. Muu maa mustikka vain maistuu niin hyvältä. Ahdistaa vain, kun tietää, ettei kaikkiin jänniin paikkoihin voi koskaan päästä. Pitää siis tehdä parhaansa päästäkseen mahdollisimman moneen. :P