Krapula, morkkis ja panetus

Mistä tää krapulamorkkisahdistus sikiää? No krapulasta varmaankin, mutta miks? Mistä tämä huono omatunto, syyllisyys, stressi ynnä muu, kun mitään selkeää syytä näille tuntemuksille ei ole? Aina sama juttu juominkien jälkeen, muttei yleensä näin voimakkaana. Ja edessä valloittava liskojen yö, vaikka mitäpä siitä, kun yö kuitenkin taitaa vierähtää kirjoittaessa. Minä kun en taaskaan voinut tehdä niitä töitä ennen vihoviimeistä hetkeä.

Mutta eilen oli kyllä kivaa, se täytyy myöntää. Oli kiva juoda, jutella ja nauraa, tanssia, juoda lisää ja nauraa vähän enemmän. Kahdesti saatiin sanallinen häätö baarista, muttei kertaakaan poistuttu sieltä - paitsi sitten valomerkin aikaan. Tultiin kaikki mun luo yöksi, minä ja tytöt ja yks puolituttu poika johon törmättiin baarissa. Se ois ilmeisesti kiinnostunut allekirjoittaneesta, mutta kun, mutta kun...

Siis se on tosi kiva ja kaikkea, mutta en mä voi hypätä mihinkään uuteen viritelmään nyt, kun on vielä kaikki ajatukset kiinni entisessä. Ja se juttu on muutenkin vielä keskeneräinen, koska vireillä on se aika ja tila jonka halusin, ja jonka aikana käyn läpi nämä asiat ja tunteet tietääkseni ehkä sitten joku päivä, miltä tuleva näyttää. Niin että ei siihen kuvioon taida mahtua ketään uutta poikaa, vaikka kiva onkin.

Pitäis varmaan vielä kertoa tämä sille itelleenkin. Kuluneella viikolla se kysyi josko mulle kävisi tavata se vaikka kävelyn merkeissä, ja lupasinkin, kunnes sitten töiden takia piti perua. Ajattelin tuolloin, että josko ihan vaan kaverina lähtisi... Enkä muutenkaan ollut vielä ajatellut loppuun tätä keskeneräisyysteoriaa. Eikä se toisaalta varmaankaan halua olla "ihan vaan kaveri".

Eilen sitten törmättiin ja juteltiin ja kaikkea, ja se tosiaan nukkui yönsä täällä mun luona, itse asiassa jopa samassa sängyssä meikäläisen kanssa, joskin sängyssä oli kolmas pyöräkin. Aamulla heräsin märkään korvasuudelmaan jonka antajaksi ensin luulin tyttökaveria, mutta joka sitten paljastuikin täksi pojaksi. Jotenkin meni joku ihme jarrupaniikkivaihde päälle ja vain ponkaisin ylös ja sanoin lähteväni kauppaan. Jälkikäteen ihmettelin, miksen vain sanonut tätä samaa mitä nyt kirjoitin tänne.

No. Kyllä sen vielä ehtii tehdä. Mitä nopsemmin, sitä parempi tietty, ettei toinen ainakaan ehdi toivoa mitään enempää.

OT: Mulla on ihan järjetön superhypermega krapulapanetus. Ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin seksiä. Jopa mummin luona vaan tuijotin seinää ja maalailin mielessäni kuvia sessioista. Noita hetkiä J:n kanssa kaipaan; me tultiin sillä saralla niin hyvin toimeen keskenämme. Ei puuttunut kemiaa ja intohimoa... ARGH.