Mä olin vihainen ja katkera ja surullinen ja ajattelin avautua tänne oikein kunnolla. Nyt mä en kuitenkaan enää ole kuin alakuloinen ja ehkä hitusen kiukkuinen. Alakuloinen siksi, että läheisellä ihmisellä on niin järjettömän paha olla, ja kiukkuinen siksi, että mä jäin yksin tähän tilanteeseen. Ja myös siksi ettei ymmärretty, miten raskasta tämä voi mulle olla, kun olisi todellakin pitänyt ymmärtää. Itsehän mä toki suostuin ottamaan vastuun kaikesta väliaikaisesti, mutta silti mä olen sitä mieltä että joku teki väärin, enkä se joku ollut minä. Kai pitäisi olla otettu kun muhun luotetaan niin paljon, kun uskotaan että mä jaksan ja kestän ja pärjään, mutta nyt vain tuntui että joudun yksin kannattelemaan koko taakkaa, ilman edellytyksiä, ilman kyseenalaistamista. Ja se tuntui liialliselta.
"Pärjäätkö sä?"
Mitä tuo kysymys oikeastaan tarkoittaa? Ja mitä siihen voi vastata? "En"? Ei, niin ei voi vastata, ei ainakaan nyt tässä tilanteessa. Siis täytyy vastata myöntävästi. Tottahan se onkin; kyllä mä pärjään. Mitäpä sitä muutakaan voi? Olla pärjäämättä? Ei, pakko tässä on pärjätä, kun ei oikein ole vaihtoehtoja. Ehken edes aina haluaisi pärjätä mutta pärjään silti kun kerran on pärjättävä. Täytyy tehdä se mikä täytyy tehdä, ja sen toki teen. Ehkä joskus tuntuu etten jaksaisi, ehkä joskus kaikki painaa liikaa, ehkä joskus sitä on liian yksin. Ehkä joskus haluaisin sanoa etten todellakaan pärjää, että voiko joku auttaa ja hoitaa asiat kuntoon puolestani. Paha vain, etten mä nyt voi mitenkään sanoa niin, kun tällä hetkellä olen ainoa ihminen joka voi tämän hoitaa. Eli täytyy siis pärjätä, ja pärjäänhän mä.
Huomenna mä kyllä antaudun sille tunteelle etten ole yksin, ja huomenna mä en ihan näin yksin enää olekaan.
6 kommenttia
Mika
7.6.2007 09:50
Tsemppiä! Mä yritän kadottaa niiskuttamisen ja kurkkukäheyden tänään.
Vastaa kommenttiin
Satu
7.6.2007 09:51
Mulla on samoja oireita, kadota nekin :)
Vastaa kommenttiin
Mika
7.6.2007 10:14
Yritän :o)
Vastaa kommenttiin
friidu
7.6.2007 16:41
Mulla ollut vähän samanlaisia kokemuksia, viime aikoina, lähimmäisilläni on ollut vaikeaa ja minä en pysty auttamaan, vaikka haluaisin, kuunteleminen ja lohduttaminenkaan ei aina auta, vain päin vastoin saatan saada pahanolonpurkauksia ikävällä tavalla omaan niskaan, kun on paha olo niin ihminen saattaa sanoakkin vaikka mitä sellaisellekkin ihmiselle joka ei ole syypää henkilön pahaan oloon. Se on todella raskasta! Tällaisessa tilanteessa kyllä väsyy, itku on herkässä, ruokahalu voi mennä, unettomuutta ehkä. Tulee hermostuneeksi, ja alkaa nähdä tässä elämässä vain epäkohtia. No mä olen aina ollut vähän sellainen tyhmä aasi että kantelen välillä liikaakin toistenkin taakkoja. Ja hyvähän se jos hippityttö koitti saada maailmaa paremmaks, ja suree miksi kaikki kaunis on niin naivia. Mutta koko maailmaa ei kukaan yksin pysty parantamaan. Ja jokainen kaipaa välillä lepoa ja virkistystä.
Kyllä mäkin pärjäilen, päivä kerrallaan. Kuka sinusta pitää huolen kuin sinä itse, mutta toisaalta kuka olet jos pidät huolen vain itsestäsi?
Tosiaan seurassa on helpompi ottaa rennosti, ja huomenna minäkään en aio olla yksin.. Hupaa viikonloppua.
Vastaa kommenttiin
Satu
7.6.2007 16:56
Juu, vähän samoja kokemuksia tosiaankin. Vaikea sitä kuitenkaan on selkäänsäkään kääntää kun todella läheinen ihminen on avun tarpeessa. Ja nyt on vähän sellainen tilanne että mä olen tällä hetkellä ainoa jonka puoleen se ihminen voi kääntyä. No, onneksi tilanne on väliaikainen. Pärjäilemistä sinnekin.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:24
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin