Kyllä kissa...

...ruokapurkin äänen tuntee. Siis sen mikä syntyy kun purkinavaajalla aukaistaan säilykepurkkia. Paha vain että tällä kertaa kyseessä oli herkkusienipurkki eikä salamapinkaisu keittiöön maukunan saattelemana tuottanutkaan haluttua tulosta.

On tuo Irwin ahne kissa. Se siis on exän lemmikki jota lupauduin hoitamaan nyt kun exä on poissa. Vastapalvelukseksi saan sitten joskus tuoda kanit tänne hoitoon. No mutta asiaan. Irwin ahmii aina ruokansa saman tien, se ei osaa säästää kuten kissat (kai?) yleensä tekevät. Joskus se mussuttaa kupillisen ruokaa sillä vauhdilla että seurauksena tulee oksennus. Fiksu kissa. Nytkin se taas vetäisi kuppinsa tyhjäksi silmänräpäyksessä, jonka jälkeen keskittyi kerjäämään kaikkea mahdollista, kuten mustikkarahkaa ja fetajuustoa, jota äsken paloittelin salaattia varten.

On se silti aika kiva otus. Kolme vuotta asuttiin saman katon alla ja kyllä mä taisin mennä exän ohi Irwinin suosikkityyppien listalla. Mutta tunne oli molemminpuolinen; menihän sekin exän ohi omalla listallani :D