Kymmenen täyttä tuntia

Vihdoinkin kotona. Heräsin ja nousin ennen kahdeksaa, liikenteeseen lähdin siinä yhdeksän maissa. Viideltä poikkesin kotona soittamassa yhden puhelun jonka jälkeen hilpaisin erään tutun luokse ja sieltä kotiuduin nyt. Ja täytyy kyllä myöntää että paljon vähemmän noita surkeita juttuja kelaa kun on jotain tekemistä. Siis joo, onhan pääsykokeisiin lukeminenkin tekemistä mutta nyt tarvitsin vaihteeksi jotain hiukan suurempaa aktiviteettiä, siis fyysisesti suurempaa. Se teki tehtävänsä ja siitä olen tyytyväinen.

Sattuipa tuossa päivällä eräskin selkkaus, lähinnä kai siksi että asiasta, tai sen suuruudesta, syntyi väärinkäsitys. Tosin en mä itse siitä mitenkään häiriintynyt ja täytyy kyllä myöntää sekin että koko jupakka oli yhden osapuolen suunnalta ihan herttaistakin :) No joo, se siitä.

Kävin tänään myös sedän ja tädin luona kuulemassa ohjeet ensi viikonlopulle kun menen heidän koiruuksiaan hoitamaan. Koirat olivat toki itsekin paikalla ja viihdyinkin siellä melko pitkään. Ihan kiva mennä niiden pariin oleilemaan viikonlopuksi, vaikka toki ihmisseurakin olisi tervetullutta. Mutta minkäs teet kun kaikki kivat ovat jossain kaukana. Ja nyt juuri en ihan kenen tahansa seurassa jaksa olla. Tulee varmasti ihan rento viikonloppu, mutta osittain ehkä hiukan surullinen ja yksinäinenkin.

Niin, en tiedä, on vaan jotenkin ikävä olo. Tai ikävä jotain.