"Mä voisin ehkä rakastaa sua"

^Noin sanoi lapsuudenystäväni mulle äsken. Joo, minäkin häntä. <3

Vanhat ystävät ovat kyllä niin parhautta. Juttelin siis äsken mesessä ulkomailla vaihdossa olevan kaverini kanssa, ja tekipä taas hyvää. Se ihminen on monta kertaa saanut mut raivon partaalle, mutta silti meidän välillä on ihan älytön yhteisymmärrys. Ja oikeastaanhan nämä seikat liittyvät toisiinsa aika vahvastikin, sillä usein siinä ärsyttävät just sellaiset seikat, jotka tunnistan itsessänikin. Se on pirun omapäinen, oikukas, kiivas ja piikikäs - aivan niin kuin minäkin. Mutta jakaa myös niin hyvin omat tunnetilani. Tuli taas tunnustettua toinen toisellemme kaikki alhaisimmatkin tunteemme, joita en kyllä kehtaisi paljastaa monellekaan tässä maailmassa. Sille vaan on niin helppo kertoa, kun se tajuaa just, mitä tarkoitan ja omaapa vielä itse ihan samoja fiiliksiä.

Tällä kertaa repeilin näille (mutta allekirjoitin myös):

* "Ei tää johdu susta, tää johtuu musta ja mun menneisyydestä = Tottakai tää johtuu susta, jos sussa ei ois vikaa ni me pantais jo"

* "Vähän se vihlaisi, koska tietty sitä haluais olla toiselle korvaamaton ja ylittämätön --- koska senhän pitäis kaivata mua ja ripotella tuhkaa ylleen ja pukeutua mustaan ainaki viis vuotta."

On se vaan ihQ. Helvetin hankala kyllä, mutta sehän se vahvin meitä yhdistävä piirre on. ;)