Myönnän että tänään pelotti mennä veljeä katsomaan. Menin sinne ensimmäistä kertaa yksin ja jotenkin jännitin sitä, en oikein edes tiedä, miksi. Mutta pelkoni oli turha. Veli tuntui voivan olosuhteisiin nähden hyvin eikä vaikuttanut niin epävakaalta kuin vielä pari päivää sitten. Lääkket tekevät tietysti osansa, mutta silti olen iloinen tästä kehityksestä.
Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, teinkö väärin yhdessä asiassa. Veli vaikutti niin tasapainoiselta (jos tuota sanaa nyt voi tällaisessa yhteydessä käyttää...) että tuli juteltua melko paljon kaikenlaista, jopa omista ongelmistani hieman. Kerroin todellisen syyn sille, miksi olin viime syksynä niin ahdistunut. En edes tiedä miksi niin tein, kun en tuosta asiasta muutenkaan ole juuri kenellekään puhunut enkä ole edes miettinyt sitä vähään aikaan. Jotenkin vain piti saada jaettua se asia jonkun kanssa; kai halusin jollain tapaa lyödä pisteen koko jutulle.
Ja siis morkkis tulikin juuri siitä, että menin tuollaista asiaa vuodattamaan veljelleni. Hänellä on nyt melkoisesti omiakin ongelmia ja minä idiootti menin avautumaan hänelle omien vaikeuksieni - joskin jo edesmenneiden sellaisten - syistä! Vaikka tavallaanhan yritin vain hälventää hänen huoliaan... Veli nimittäin totesi olevansa huolissani MINUSTA, mikä on toki aivan järjetöntä kun ottaa huomioon hänen oman tilansa. Ihmettelin tietysti huolen syytä, ja veli kertoi viitanneensa juuri tuohon syksyiseen ahdistukseeni. Poistaakseni hänen huolensa kerroin ahdistuksen aiheuttajasta ja samalla kerroin toki myös sen, että ahdistus lähti aiheuttajansa mukana, eli siis enää siitä ei ole tietoakaan. Tämä tieto tuntui poistavan veljen huolen minusta mutta kuitenkin mietin nyt että jos meninkin sekoittamaan hänen päätään lisää :/
No joo, oikeastaan odotan hirveästi huomenna alkavaa mökkeilyä. Tavallaan tuntuu itsekkäältä lähteä hauskanpitoon ja tavallaan tuntuu siltäkin että pitäisi olla täällä, veljen lähellä. Mutta toisaalta taas on pakko irroittautua tästä hetkeksi ja päästä nollaamaan tilanne perusteellisesti. Varoitan vain; saatan jossain vaiheessa viikonloppua tarvita kipeästi olkapäätä.
7 kommenttia
Satu
19.4.2007 20:55
Kiitos mini, taas =)
Vastaa kommenttiin
avatar
19.4.2007 22:02
Jos sä mietit sitä, että mitä joku ajattelisi, kun sä lähdet tossa tilanteessa itse ns. bilettämään, niin varmaan ainoa ihminen kenen mielipiteellä asiaan olisi jotain merkitystä on sun veli.
Vastaa kommenttiin
Satu
19.4.2007 22:10
Niinhän se on. Ja toki tiedän että veli kannustaa mua lähtemään. Eipä sille silti mitään voi että tämmöinen tilanne pistää miettimään asioita jatkuvasti ja kaikilta eri näkökannoilta.
Vastaa kommenttiin
Mika
19.4.2007 23:38
Mulla olis kaks olkaa, joita voi käyttää. *hali*
Vastaa kommenttiin
TruLyna
23.4.2007 13:41
Taas pakko tulla jotain sanomaan... Mutta toivoisin omista sanoista olevan jotain hyötyä, tai että ne saisivat edes hetkeksi helpotuksen tunteen päälle. Kun on itse ahdistunut, ja ryömi pohjamudissa... yksi auttava tekijä on ollut tuntea olevansa samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin. Kun saa auttaa toista ihmistä, edes vaikka kuuntelemalla, tuntee olonsa hyväksi. Eli... kerroit omasta pahasta olostasi veljellesi... vaikka hän on tällä hetkellä sairaalassa, sinä et... Uskon että tukesi merkitsee enemmän kuin voit tietääkään, ja se, että annoit hänelle tässäkin tilanteessa tilaisuuden olla sinun tukenasi, merkitsi hänelle vieläkin enemmän. :)
Vastaa kommenttiin
Satu
23.4.2007 13:47
Kiitos tuosta pointista, teki hyvää kuulla tuo jonkun suusta :) Yritin kyllä järkeillä itsekin jotain tuollaista mutten oikein saanut itseäni vakuuttuneeksi. Kiitän.
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
5.12.2021 11:28
Täältä löydät pian seksiä, suhteita, Deittailua --> http://dating24.me
Vastaa kommenttiin