Mikähän siinä on...

...että potee huonoa omatuntoa, kun ei pysty hoitamaan töitään? Kipeydyin siis. Yöllä alkoi nousta lämpö, nukuin aivan äärettömän huonosti, vuoroin oli kylmä ja vuoroin hiki. Nyt yskittää ja on kaikin tavoin paha olo. Tuli sitten kiirus soitella ympäriinsä, etten pääse hoitamaan sitä keikkaa, joka mun siis piti hoitaa. Ja vaikka lopulta puhelimeen vastannut henkilö ei objektiivisesti katsottuna varmaankaan kuulostanut yhtään epäilevältä, aloin heti pelätä - ajankohdan huomioon ottaen - että se luulee allekirjoittavan olevan vain krapulassa. Jopa lause "Juu, eihän sinne tietenkään kuumeessa voi mennä" kääntyi päässäni sarkasmilla höystetyksi. Nytkin hermoilen koko ajan, että kohta varmaan loppuu työt, kun en kyennytkään hoitamaan tätä viikonloppua kokonaisuudessaan vaikka piti. Ihan kuin ihmiset eivät koskaan sairastuisi ja aivan kuin työpaikoilla ei sitä ymmärrettäisi.

No, onneksi kyseessä ei sentään ollut mikään iso juttu. Eilinen oli paljon isompi, ja sen sentään sain tehtyä. Voin myös lohduttautua sillä, etten varmaankaan aiheuta muille karmivaa paniikkia. Alunperinkin tuolla nimittäin oltiin sitä mieltä, ettei ko. keikka ole mitenkään välttämätön.

Silti tunnen epämääräistä syyllisyyttä. :/