Mitäpä jos ei jossiteltaisi

On taas jotenkin levoton olo. Näitä tuntemuksia on ollut yhä enenevissä määrin viime aikoina. En mä tiedä, mistä ne kumpuaa enkä mä tiedä, mikä niitä lievittäisi. Joku ääni päässä tai sydämessä tai molemmissa sanoo, että pitäisi tehdä enemmän, muttei se kerro, enemmän mitä. Kun siis kuitenkin teen koko ajan. Siltikin on vähän horrosmainen olo. Kuin odottaisin jotain. Mutten halua odottaa, vaan tehdä, mutta vaikka teen, niin tuntuu, ettei se jotenkin ole tarpeeksi tai sitten se ei ole sitä, mitä sen pitäisi olla. Tai ehkä olen vain vähän sekaisin. Tulisi jo kesä, tai edes kunnon kevät, koska jotenkin musta tuntuu, että sitten kaikki on parempaa ja vapaampaa.

Tänään olen tykkäillyt tästä biisistä. Onneksi siihen ei sentään tarvitse samaistua. Ei mua oikeastaan pelota. Enkä mä koe jossittelevani elämääni. Pikemminkin päinvastoin, mutten mä tiedä, onko sekään aina niin hyvä juttu. Hyppiä sinne tänne tuntemustensa perässä. Pöh.