Möykky rintakehässä

Viime yönä nukkumaan mennessä itkin vähän. Oli jotenkin kipeähkö olo ja tuntui yksinäiseltä ja pahalta; en osaa oikein edes sanoa, minkä takia. Ja ahdisti. Juurtumattomuus ja levottomuus tekee joskus yksinäiseksi. Tuntuu kodittomalta vaikkei sitä sanan alkuperäisessä merkityksessä olekaan.

Aamulla herätessäkin ahdisti. Se oli oikeastaan eka tunne, niin kuin useana viime aamuna. Asioiden mietiskely ja suhteuttaminen kyllä vähän auttoi. Eihän tässä ole kyse kuin parista kuukaudesta. Sen nyt kestää vaikka hampaita kiristellen. Mitään takeita ei tietenkään ole, että levottomuus päättyisi lähtemiseen, eikä niin varmaan ainakaan täysin tulekaan käymään, mutta kyllä mä aika varma olen, että se ainakin väliaikaisesti auttaa.

No, on jo parempi mieli. Työt alkaa kahdelta, ja nyt sitä ennen käyn lenkillä. Liikunta auttaa aina. Sitä paitsi ilma on täydellinen juoksemiseen; vähätuulinen, viileä ja kostea. <3