Muistikuva

Kävelin äsken kotiin jokirannan lautapolkua pitkin. Ilma oli, ja on, leuto ja kostea ja sumuinen. Oli jotenkin pysähtynyt tunnelma. Suljin silmät ja hetken tuntui kuin olisi kävellyt laiturilla, kesällä.

Tuon tunteen katkaisi outo muistikuva, joka ei liittynyt mihinkään: Seison suihkussa helpottuneena siitä, että saatan itkeä rauhassa. Poikaystäväni on samassa suihkutilassa, muttei virtaavan veden vuoksi huomaa kyyneleitäni, ja se on tarkoituksenikin. Vastailen hänen jutusteluunsa neutraalilla äänellä ja vain minä olen tietoinen sisälläni vellovasta pahasta olosta. Hyvä niin, koska en halua selittää mitään.
Tämä tapahtuu useammin kuin kerran.

Sain ensin päähäni vain tuon muistikuvan, sitten myös sen, mistä kaikki johtui. Mutta miksi muisto vyöryi mieleeni juuri tänään, tilanteessa, joka ei liittynyt siihen mitenkään? En tiedä.