Öinen aika

Öiseen aikaan on hyvä olla yksin.
Öiseen aikaan on hienoa olla hiljaa.
Öiseen aikaan on vapaus lukea.
Öiseen aikaan on rauha ajatella.

Vaan mitä jos ei halua ajatella? Mitä jos ajateltava asia silti hengittää niskaan, huutaa ajattelemaan? Mitä jos tietää, ettei se katoa mihinkään, vaikka kuinka yrittäisi teeskennellä, ettei sitä ole olemassa?

Annan niiden tulla hiljaa, ajatusten. Joka päivä vähän lisää. Ettei sattuisi niin paljon kerralla.

Ja tietenkin vain huijaan, itseäni.