Parempaa

Lueskelin lapi sen perjantaisen merkintani ja voisin sanoa, etta nyt on taas aikalailla toisenlaiset fiilikset. Laitoin asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja totesin itselleni, etta lopulta meilla ei Johnin kanssa ole juurikaan ongelmia. Ne taistot joita meilla on, on melko pienista asioista ja siten melko merkityksettomia. Usein itse asiassa nauretaan niille jalkikateen. Ja kukapa ei taistelisi jos viettaa aikaa yhdessa niin paljon kuin me? Toki tiedan etta varmasti monien yhteiselo olisi rauhallisempaa, mutta tallaista taa on ollut alusta asti, melkoisen intohimoista joka tavalla. Ei kai sita intohimoa voikaan olla vain positiivisessa mielessa. Onni on etta se sama tunnekuohunta joka saa meidat taistelemaan myos aikaansaa melko mukavia asioita siella makkarin puolella, jonka virkaa tosin valilla hoitaa keittio, auto tai mika hyvansa. Me niin sanotusti ajetaan toisemme hulluiksi hyvassa ja pahassa. Enemman kuitenkin hyvassa.

Enka ma sano etta tama suhde pelkkaa tappelua ja seksia olisi. On hyva tietaa, etta me huolehditaan toisistamme. Jopa ma olen loytanyt itsestani ihan uusia puolia Johnin kanssa. Se on eka ihminen jolle olen sanonut "Ala mene" tai tassa tapauksessa "Don't go" tilanteissa, joissa ennen kohautin olkiani ja kaannyin pois.