Pikku-Satun syntymäpäiväruno

Flunssa jatkuu - entistä rajumpana. Raivostuttavaa. Olisin halunnut lenkkeillä nyt kun ilmat on noin leudot mutta haaveeksi taitaa jäädä. Pariin päivään en ole juuri käynytkään ulkona; ei pysty kun on kuumetta ja kaikkea muuta ei-niin-mukavaa.

Kaivelin äsken yhtä laatikkoa vanhempien varastossa ja löysin sieltä vaikka mitä "aarteita". Kaikkea mitä minä ja veljeni olemme pieninä askarrelleet. Vaikutuksen teki erityisesti Susikoira Rex -tarina jonka olen joskus 6-vuotiaana kirjoittanut x)

Joskus 10-vuotiaana olin kirjoittanut äidilleni tällaisen syntymäpäivärunon:

"Kun taas vuosia täytät, yhä ryppyisemmältä näytät.
Ei auta Nivea-rasvat, vuosia täyteen kun kasvat.
Koukkuselän jo kohta omaat, ja anelet töistä sairaslomaa.
Vanhat nivelet ei enää kestä, täytyy toisten sun selkäsi
pestä.
Ikuiseen nuoruuteen tarvitaan taikaa, mutta onneksi
vanhuuteesi on vielä aikaa.
Toivon etten tekstistäni suutu ja kovalla kädellä
sanoihini puutu.
Totuus nääs kuitenkin on se, että ajan myötä vanhenet."

Tosi lohduttavaa :D